Minä muistan sinut
Kun katson kurkien auraa
Minä muistan sinut
Kun lapset nauraa
Minä muistan sinut
Kun pakkanen paukahtaa
Minä muistan sinut
Ja aina aijon muistaa

-Kaija Koo-

Rölli 17.8.1993 - 9.2.2011

Lölli, Röpölölli,Pölli, Hra Rölli, Kissa.

Ei oo meillä Rölliä enää :( Rölli nukkuu ikiunta koiratarhan vieressä kuusen alla.
Rölli oli enemmän kuin kissa.. Ihmisillä on aina elämänsä koiria, Rölli lienee sitten mun elämäni kissa.
Rölli oli pieni, ehkä viis/kuus viikkonen ku se tuli meille. Ja hitto mä olin onnellinen ja ylpee. Siis mulla oli kissa! Kissa pieni oli vaan lähtösin aika heikoista lähtökohdista mutta en mä sitä sillon niin tajunnut enkä kauheesti ajatellutkaan. Pääasia oli että mulla oli kissa, oma kissa.
Nimensä se sai siitä kun sylki ja sähisi kaikkea liikkuvaa päin. Posahteli ku pommi.Se oli ihan Rölli. Mä jo kerkesin aatella ettei siitä tuu eläjää mutta yhtenä aamuna se nukkuki Toscan viekussa, ihan liki. Tosca sen pienen sähikäisen tais kesyttää.
Toscasta ja Röllistä tuli erottamat, Rölli kävi joka ilta tasan klo 22 Toscan tissillä.. Kaks hylkiötä . Röllistä kasvoikin mitä mainioin kissa.
Lapset oli ainoa asia mihin se ei tottunut. Lapsivieraita kun oli kylässä, Rölli meni piiloon eikä tullut pois.
Jennan syntyessä ja kasvaessa se ei reagoinut Jennaan millään tavalla mutta kun Jenna oppi kävelemään sai se ihan ekaks Rölliltä kaikki kymmenen kynttä ottaansa.. Tämän jälkeen kaikki olikin ok.

Rölli eli elämänsä ensimmäiset 10 vuotta sisäkissana mutta sitä huolimatta onnistui karkaamaan pari kertaa.
Ekalla kerralla Herra Kissa löytyi poltettuna, molemmat etujalat oli käryytetyt niin pahoin ettei Rölli liikkunut viikkoihin. Tästä se toipui kuitenkin kohtuu nopeasti.
Toisen kerran Rölli karkas vajaa vuoden vanhana ja löytyi silloin auton alle jääneenä. Molemmat lonkat oli murtuneet, lekuri vertas niitä "pahasti lonkkavikaisen tanskandogin lonkkiin". ( diagnoosikin on mulla tallessa jossain tuolla). Lekuri kuitenkin meinas, että jos lonkat siitä luutuu, niin kissa elelee vielä vuosia, joskus vanhoilla päivillä lonkat voivat alkaa vaivaamaan.
Lonkat luutui, Rölli parani ja karkaspa vielä kerran. Silloin oli ollut kikkailemassa naappurin rottweiler lauman kanssa. Melkein oli kerennyt karkuun mutta yksi rotikoista oli ehtinyt saada persiistä kiinni... Sitten paranneltiinki paisetta persiistä.

Rölli eli Herroiksi ja tiesi olevansa erityisasemassa. Jos mä kielsin tenavia ja ne ei uskoneet, niin Rölli puuttui peliin. Yks esimerkki tulee heti mieleen.
Mä ja Mirka juotiin kahvia keittiönpöydässä, Rölli oli jossain siinä. Joona tuli säästöpankin kans pöytään ja kolluutti kolikoita pöytään moneen kertaan... Mä sanoin, että lopeta.. Joona jatko, sanoin toisen kerran ja samantien oli kymmenen kynttä Joonan pankkia pitelevissä käsissä. Sama sattui koirien kans satoja kertoja, mä kielsin kerran, tyypit ei kuunnellu ja toisella kertaa niillä oli piikkihansikkaat naamassa. Kissatko ei ymmärrä puhetta?
Rölli oli myös kova poika juttelemaan.. Joka ilta käytiin keskustelu: Mitä Rölli? Krauuuu..  Nälkä? Hrrrr! Että ruokaa pitäs olla? Mjau!
Myöskin joka aamu Rölli toivotti huomenet, Hurrrrrrauu!

Kun me muutettiin tänne maalle (V. 2003) kissojen väkisin sisällä pitäminen ei vaan enää onnistunut, niin ne sitten oppivat ulkoilemaan.
Ensimmäisenä keväänä Rölli katos, toukokuun 22.pvä. Sitä etittiin, haettiin, kuulutettiin..tehtiin kaikkemme kunnes luovutettiin..
Kunnes eräänä lokakuisena aamuyönä mun tullessa töistä Pölli istui portailla sanoen Krauuuu!
Tämä sama kaava onkin sitten jatkunut viime syksyyn saakka. Rölli lähti joka toukokuu ja palas syys-lokakuussa. Mihin ja miksi? Nuorena leikattu kolli..

Viime keväänä Röllin liikkuminen alkoi olla niin kankeaa, että päätettiin koko perheen voimin ettei Rölliä päästetä ulos, ettei se vaan lähtisi retkelleen. Niin se vaan onnistui jostain livahtamaan toukokuun lopulla ja sinne meni. Ja sitä etittiin, voi luoja sitä haettiin! Joona valjasti luokkakaverinsakkin ettimään kissaa pitkin peltoja ja mettiä mutta tuloksetta..
Jokunen viikko tästä eteenpäin meillä "vietettiin Röllin hautajaisia". Kerroin lapsille, että se on mennyt, viettiensä viemänä mutta ei sen kunto kestä selvitä saati palata tuolta.. Rölliä ei enää oo :(

Itkut itkettiin ja salaa ruumista haudattavaksi kateltiin, turhaan.. Kunnes syyskuussa meijän ollessa leppävirralle Tepe soittaa että Rölli on tuossa pihalla! Kovasti mä epäilin mutta kyllä, Hra Rölli se vaan oli! Ihan oma panta numeroineen kaikkineen kaulassa.
Kovasti oli heppu laihtunu reissullaan mutta muuten oma ittensä.
Kankea se oli, kankeampi ku lähtiissään mutta muuten kovasti pirteä ja elämän haluinen. Hitto mä en ymmärrä miten se tuolla kesän pärjäs!

Alkutalvesta Röllin askel lyhentyi huomattavasti. Kohta se ei enää päässyt hyppäämään.. Kaikki tapahtui tosi nopeasti. Ruoka kuitenkin maistui ja Hra jaksoi jutella. Sanoinki muutamaan kertaan että ens kesänä Rölli ei enää reissaa..
Tiistaina Rölli oli pissannut alleen, keskiviikkona se ei enää päässyt ylös makuultaan. Meidän oli aika luovuttaa :(

Rölli alotti nyt ikuisuuden mittaisen vaelluksen. Kyllä se vielä löytyy. Jostain. Joskus.