iloksi muuttuu,uskoisin tai ainakin toivoisin niin...

Elämä on nyt aavistuksen verran rauhoittunut,siihen normaaliin eloon on kai vielä matkaa mutta ollaan nyt tyytyväisiä tähän.

Koiratkin on päässeet lenkkeilemään,ehdittiinpä käydä pari kertaa Akan ja Aksun kans pyöräilemässäkin ihanassa kevät säässä ennen kuin takatalvi iski :-(.Kovin on talviset maisemat kun ikkunasta katsoo,ei kiva!

Eilen oltiin BH-kurssilla Aksun kans,tällä kertaa treenattiin Tupoksen ABC:llä kaupunkiosuutta.

Aksu yllätti positiivisesti!
Henkilöryhmä ja kytkettynä odottaminen tuli periaatteessa Aksulle ihan uutena asiana.
Molemmat ihan nappi suorituksia!Kontaktit on kyllä parantunu Aksulla tosissaan tämän kurssin aikana eikä se ota juurikaan häiriötä ympärillä tapahtuvista asioista.
Kun jätin Aksun kiinni olin ihan varma,että se haukkuu ohi kulkevaa vierasta koiraa mutta ei se puhua pukahtanut,haisteli maata ja katteli rauhallisesti mun perään.

Lopuksi vielä tottisteltiin parkkipaikalla,otettiin nopeaan tahtiin kaikki liikkeet ja kaikki ok!Jopa maahanmenot vaikka olikin pirun kylmä,märkä ja luminen maa,jes!

Onhan tollanen vilkas ja iso ABC:een P-paikka maalaispojjaalle varmaan suurkaupunki kaikkine kulkijoineen,silti se oli ihan kuulolla ja hallinnassa koko ajan.
Mennään me sittenkin joskus sinne kokeeseen ;-).
(Ailahtelenko mä...?)

Meillä tais olla koko autolastilla onnistuneet treenit,kerrankin tiistain paluu matkalla oli tyytyväisiä akkoja ;-)