Illalla käytiin Aksun kans treenaamassa ja mä oon pitkästä aikaa tyytyväinen!
Meijän viime kertanen julkinen näyttäytyminen treenikentällähän muistutti lähinnä katastrofia,siihen verrattuna tämän päiväinen oli täydellistä.
Tarkoitus oli saada koira kontaktiin ja kuulolle,molemmat onnistui ihan ilman taikatemppuja,kontakti pysyi jopa liikkeissä ja koira kuunteli koko ajan,wau!
Aksu jopa innostui leikkimään ja taistelemaan mun kans ihan tosissaan.

On se ihanaa kun välillä onnistuu,mä oon niin tyytyväinen tuohon elukkaan :).
Sitäkin suuremmalla syyllä,koska Pirkolla on juoksu ja olin aivan varma,että Aksun keskittymiskyky on Pirkon haarusvälissä...

Ai nii,tuosta Pirkon juoksusta tulikin mieleen...
Me ollaan lähössä ens viikonloppuna sukuloimaan,siis ihan koko perhe ja minkäänlaisia elukoitten hoito ongelmia ei oo ollut,kaikille järjestyi hoitaja ihan kuin itsestään...Paitsi Mano!
Siis porukan pienimmälle ei löydy hoitajaa ei sitten mistään...
Siis,ootteko törmänneet samaan ongelmaan ikinä?Eli kukaan ei tunne ainuttakaan ihmistä jolla ei olisi koiraa mutta sellaisen haluaisi kuitenkin viikonlopuksi hoitoonsa?
Mulle on tullut tässä parin viikon aikana harvinaisen selväksi ettei meijän ystävä eikä edes tuttava piiriin kuulu ainuttakaan koiratonta,mistähän tää kertoo ;).
Jos tätä nyt joku koiraton lukee niin ilmottautukoon,pieni ja sievä,kilttikin niin kauan kun ei muita koiria lähellä, Mano hoitopaikkaa vailla..Epätoivoista!
Niin ja tietty tuo Pirkon juoksu tuo omat mutkansa matkaan reissun kannalta mutta ei mitään näin ylitsepääsemätöntä...