Menneelle vuodelle oli asetettu muutama tavoite/toive ja suurinosa tais toteutuakkin =)..
-Pirkon oli tarkoitus valioitua kun ikä riittää,että se saisi jäädä varhaiseläkkeelle koko näyttely touhuista kun ei kertakaikkiaan niitä voi sietää.No sehän valioitui ja yllätävän helposti vielä,ei tarvinnu sertejä metsästää ;-).
Eli Pirkko on nyt sitten ansaitulla eläkkeellään (kyllä mä sen johonkin näyttelyyn vielä joskus raahaan mutta en varmaankaan aikoihin).
-Lonkat kuvattiin ja silmät peilattiin
-Pirkon kans piti aloittaa jonkin sortin agiliito harrastus,koska oon ihan varma että se ois "Pirkon juttu"..
Aloittamatta jäi mutta jospa tänä vuonna ;-).

-Aksun kans oli tavoitteena saaha BH suoritettua ja se tehtiin.
Käytiinpä lisäksi vielä yhet tokokisatki,wau!
-Valion arvoon vaadittavat sertit piti saada kasaan ja kasassahan ne on,olleet heti siitä asti kun se vaan oli mahdollista,eli helppoa tämäkin ;-).
Tälle vuodelle tarkotus ois
-Terveystarkit
-Käydä luonnetesti
-Kisata tokossa,ehkäpä myös PK-puolella
-Ehkä joku näyttely

Armin piti olla kaunis ja sitähän se on ollut =).
Pentuluokassa pyörähdettiin kahesti ja molemmista tuloksena ROP pentu.
Virallisissa kehissä käytiin neljä kertaa saldona ERI2,EH,PN2 ja VSP sekä tittelit JV-08 ja V-08.
Tavoitehan oli tuo JV-titteli mutta Armi pisti vähän paremmaksi =).
Tänä vuonna Armin pitäs jaksaa olla edelleenkin kaunis,lopettaa kissojen jahtaaminen sekä oppia tulemaan sisälle pyydettäessä tai viimeistään käskettäessä ;-).
Lisäksi muutama näyttely ja terveystarkastukset.

Siimen piti käyvä muutamat vetskukehät mutta jäi käymättä,jospa ootellaan niitä ilmasia kun ei niihin enää kauan oo =).

Piitun ei pitäny tehä mitään mutta se pyörähti kuitenkin syvästi vihaamissaan näyttelyissä yhen ainoan kerran ja senkin Ruotsin puolella,tuloksena EH ja luokkavoitto.
Tänä vuonna Piitu saa olla kotona.

Akan kans vähän mietittiin josko ois jaksettu lähtä kokeileen sitä viimosta sertiä mutta ei jaksettu kuitenkaan.Katellaan ja mietitään asiaa...

Piparin piti käydä meillä... Ja jatkaa matkaa.
Sen ei pitäny jäädä meille,sen ei pitäny olla noin ihana,sen ei pitäny olla noin uskomaton elukka,sen ei pitäny kiintyä muhun eikä kyllä munkaan siihen.
Tuota koiraa ei vaan voi sanoin kuvailla,se täytyy nähdä.Ennen ei voi tietää mistä puhutaan.
Siitä kyllä näkyy eletty elämä,kiertolaisuus ja kyky selviytyä asioista ite.Ei nää meijän pennusta asti kotona asuneet,ruokansa kuppiin säännöllisesti saaneet,ohjatut ja opastetut luffet kykene moisiin suorituksiin millään tasolla.

Se rakkauden määrä mikä noin pieneen koiraan mahtuu on uskomaton.Se rakastaa,se miltei pakahtuu.
Kieltämättä mäkin rakastuin siihen heti,ihan heti.Mutta pidin pään kylmänä ja asennoiduin siihen että se on vain kylässä.
Silti tuo pieni mulkosilmäinen elukka päätti toisin.Se ei suostu muuttamaan.Se on mun varjo,osa mua.
Se on aina siellä missä minäkin,ilman minkäänlaisia remmejä,se pysyy kyllä jaloissa ihan taatusti,se ei anna mun kadota.
Jos se joskus joutuu jäämään kotiin niin voi sitä riemua kun palaan,se on ihan mieletön!

Se ymmärtää ihan kaiken mitä sille sanoo...Ai inhimillistänkö?Kyllä mutta niin se vain on.Mä puhun sille paljon ja se puhuu mulle =).Naurakaa vaan...
Oiskohan Pipa ehtinyt pari viikkoa asua täällä kun Anu tuli koirineen tallille ja mä päästiin Piparin ulos.Se kävi suorilta Eskon(collie uros) rintakarvoihin kiinni hirveän papatuksen saattelemana,hämmästyksestäni selvittyä sanoin Piparille,että anna olla,Esko saa olla meijän pihassa.Siihen se loppu.
Sama homma oli Jussi kissan kans,Jussi oli ollut muutaman päivän reissulla sillä aikaa kun Pipa tuli.
Niiden ensi kohtaaminen oli kun menin illalla tupakalle,Pipari tietenkin mukana.Jussi oli terassilla ja Pipa hyökkäs samantien sen kimppuun,Jussi paineli metsään karkuun ja Pipa perässä...Jonku ajan päästä Pipari tuli takasi ja mä sanoin sille että Jussi on meijän kissa,annat sen olla.Ja niin se on antanu,väitättekö ettei se ymmärrä ;-).

Tuo koira on vaan niin elämää täynnä,se tekee kaiken riemulla,se näyttää nauravan aina.
Se on niin vähään tyytyväinen ja todellakin tyytyväinen.

Ihmeesti tuo eläin on lumonnut kaikki jotka siihen on tutustuneet...Meijän isäkin ois ihan valmis ottamaan Pipan omakseen mutta Pipa ei haluu.
Sirkka mua säälittää..Se kun olisi koiran kans halunnut ja on sitä oottanut mutta ei voi mitään.Piparin sydän särkys jos se pakotettais muuttamaan tai ainakin mun ;-).

Eipä tuo kärpänen tässä laumassa tunnu missään eikä vie kenenkään aikaa tai tilaa,se vaan on,maailman helpoin koira.Ja se on mun ja mä sen =).
IMG_3173.jpg
Kattokaa ny tuota =)


Ai niin,mun synttärilahja saapui tiistai iltana,saanko esitellä
joulu231.jpg
Arvo Jänes =)
Jänestä meinaa vielä koirat hirvittää mutta muuten on kovin reipas jäniksen alku.