Aksu ja Armi vaihtelee elimiä...Mä oon toisaalta ihan onessaan ja toisaalta sitten kaikkea muuta.
Niin,Armillahan on juoksu.
Ei,en oo päästänyt niitä yhteen,korkeintaan ovat päässeet vilkasemaan toisiaan vaikka on pyritty siihen ettei ees sitä.Ne onkin käteviä koiria,vaihtelevat elimiään seinien läpi koskettelematta,ihan huomaamatta.
Tähän mennessä on varmasti vaihtunu ainakin kuuloelimiä ja jotain aivolohkoja.

Aksu ei kuule enää,ei voi sanoa mitään vaan mua tai mitään kutsuja ja käskyjä.Armin se kuulee oikein hyvin ja kaukaa.
Armi taas kuulee mua ja ottaa innolla vastaan jopa käskyjä.Aksun mölinöihin se ei taas reagoi millään tavalla.
Tämä on ihme!

Mä olin jo toivoni menettänyt tuon Arpan kaa...
Oon varmasti jossain vaiheessa aikasemminkin täällä tuskaillut sitä.Se ei oo ikinäkoskaan ollu kiinnostunut mistään tekemisistä ja olemisista ihmisten kans.
Tai niinkuniinku...Kyllähän se ihmisistä tykkää ja mielellään ottaa rapsuja yms vastaan sekä lähtee lenkille mukaan ja muuta semmosta.Normi elämässä se on yli innokas häslä,ikiliikkuja.
Mutta mihinkään koulutus hommiin en oo saanu sitä syttymään.(Ei lasketa niitä agility esteitä).
Pentukurssillakinhan se kyllä teki mutta ei sitä naurattanu yhtään,se oli ku robotti.
Välillä oon miettiny,että se on oikeesti tyhymä ja välillä taas,että se vihaa mua..

Nyt sitten kun se aloitti taas juoksun oon tottistellu sen kans sisällä,pihalla ja lenkillä.
Armi kuulee ja kuuntelee!Se heiluttaa mulle häntää ja hyppii riemuissaan mua vasten!Se nauraa ja nauttii,se on onnellinen pieni valkoinen paimenen alku,jipii!
Lenkeilläkään se ei enää lähe Piitun tai Hipan hullutuksiin mukaan,eli paineli pitkin metsiä omissa oloissaan vaan pysyttelee paimenen tavoin lähellä ja kyselee omatoimisesti vähän väliä oisko jotain asiaa.
Tämä on ihme!

Tarkemmin kun miettii niin tais tää Armin koiraksi kasvaminen alkaa jo aiemmin...Se oppi jo tuossa alkukesästä nimensä ;-).

Aksu taas on kadonnut johonkin miehiseen maailmaan...Ei jälkeäkään siitä mamman mussukasta jolle mä oon kaikki kaikessa.
Sen päässä (ylä ja ala) ei liiku kuin naiset ja hajut.
Se kokeilee ja koettelee.
Tämähän ei kai olekkaan sitten mikään ihme ;-).

Eilen kun treenailtiin Jossun ja Fyran kans sain Aksun kuulolle kun kovasti vaadin.Mutta se karkas paikallolosta Fyran luo...Paikallaolo,meijän varma liike :-(.
Ja karkashan se toisenkin kerran Fyraa iskemään jossain välissä,kivakiva.

Mulla on varmaan nyt vähän samanlaiset fiilikset Aksun kans ku aikoinaan tenavien lähtiessä koulutielle...
Aksusta on tullut iso poika.

Lisää treeniä ja vähemmän juoksuisia narttuja,kai se tästä.

Armista mä oon kuitenkin niin tohkeissaan ettei Aksun hölmöilyt oikeestaan tunnu missään.