eli Pipari ja "pentu".
Sunnuntaina saavuttiin Pattijoelle ja valtakunnassa kaikki paremmin kuin hyvin.
Piparin tarinahan on lyhyesti kerrottuna seuraava;
Pipari löytyi viitisen viikkoa sitten hylättynä tyhjästä talosta,entiset asukkaat oli vaihtaneet maisemaa ja tokihan noin pieni koira voi helposti unohtua muutokuormasta...
Tanja soitti mulle 4.9 torstaina,että oiskohan tämä se Tepen äitin koira mitä on etsitty pitkään,eli pieni,jo aikuinen,helppo ja kiltti.Ja just sitähän se on.
Sovittiin Tanjan kans,että koira on Tanjalla sen aikaa että mä ehdin sen hakemaan Pattijoelle.
No,kolme viikkoa sitten 19.9 Pipari järjestikin yllätyksen meille kaikille pyöräyttämällä aamuyöstä kaksi pentua joista toinen lähti enkeli koiraksi heti synnyttyään ja toinen jäi tänne maanpäälle meijän iloksi.
Sunnuntaina Pipari tuli kera vauvansa Tanjan kyytillä meille hoitelemaan Mamma koiran virkaansa pennun luovutukseen asti jonka jälkeen se siirtyy Sirkan hemmoteltavaksi.
Onhan varmasti aina syli missä istua,käsi joka rapsuttaa ja antaa ruokaa ja herkkuja eikä enää ikinä unohdeta yksin.Sen tuo koira on ansainnut!
Luonteeltaan Pipari on uskomaton!
Sunnuntaina kun se tuli meille 350km ajomatkan jälkeen se käveli kylmän rauhallisesti sisälle,kävi tarkistamassa mihin pentu vietiin (meijän makkariin) ja siirtyi keittiöön pummaamaan kahvi pöytään.
Se oli samantien ihan kuin kotonaan,ei pienintäkään hermoilua.Kaikien meijän koirien kans käyttäytyy ihan kuin olisi tuntenut ne aina ja ikänsä asunut tässä sirkuksessa.Se tuli kotiin.
Samalla tavalla se oli käyttäytynyt Tanjalla ollessaan.Kuka tietää mitä se on nähnyt elämänsä aikana...Veikkaan,että aika paljon.
Siitä huolimatta sillä on mieletön usko ja luottamus ihmisiin.Vieraat se ottaa vastaan iloisesti hyppien mutta sen jälkeen siirtyy mun syliin istumaan,siitä on hetkessä tullut ihan mun koira.
Hevosten kanssa se on kuin kala vedessä,samoin kissat ei kiinnosta pätkääkään.
Remmiä se ei tarvi,jaloissa pyöri koko ajan.Siis kertakaikkiaan unelma koira,miksi ja miten joku voi olla niin julma että jättää tuollaisen yksin nääntymään nälkään???
Pentunsa Pipari hoitaa hyvin ja huolella,imettää,pesee ja leikittää mutta ei ole kuitenkaan hysteerinen.
Toiset koirat saa huoletta katella vauvaa portin takaa ja yöllä Pipari aina kömpii meijän viereen.
Pentua saa myös käsitellä ihan huoletta,ilmeisesti Pipari luottaa myös tässä asiassa.
Liekkö sitten ihan ensimmäinen pentue?
Löytyessään Pipari oli ollut laiha,lihava se ei ole vieläkään ja ajatelkaa,kaks pentua mahassaan se on ollut puolet tuosta mitä se on nyt..Ei olleet ex omistajat muistaneet mammakoiralle vettä saati ruokaa jättää.Onneksi se on kuitenkin jotain löytänyt ja mitä ilmeisimmin tämä kaikki on mennyt sitten mahassa oleville pennuille.
Pipari on vaan niin ihana,mä oon menettänyt sydämeni täysin tuolle pienelle mulkosilmäiselle elukalle ;-).
Eikä pentukaan huonommalle jää,kovasti on kiire suureen maailmaan.
Boxista on tullut jo muutaman kerran ihan ite ja niin tomerana taaplaa pitkin kamaria.
Kovasti murisee ja leikkii,samoin kiukuttelee kun on yksinäistä.
Nii,i..Kertokaas joku mikä musta tulee isona?
Näin se mun kasvatustyö pyörähti ihan itestään käyntiin vuosien yrittämisen jälkeen ;-).
Olikohan mulla muuta...
Ei kai mitään isompaa tai olihan tätä täsäki..
Kommentit