Tuolta rannasta meinaan..Tauotonta tulitusta ja pauketta,huh!
On riittänyt kulkijaa Kotirannantiellä,pyörää,mopoa,autoa,teinistä vaariin..Yhdistävänä tekijänä näillä kulkijoilla on ollut maastopuvut ja haulikot.

Uskaltauduttiin Aksun kans tuossa kympin maissa lenkkeilemään sotatantereelle,eli rivinrantaan.Siellä oli 12 autoa ja lukematon määrä pyöriä ja mopoja parkissa.
Välillä saattoi olla minuutti kaks ihan hiljaista,sitten jysähti ja siitä se jatkui taas sarjana useamman minuutin.
Yhtään ihmistä ei näkynyt,mitenhän ne kaikki mahtui niihin pusikoihin ;-).

Otin siinä sitten kunnialaukausten siivittämänä parit maahanmenot,pienen pätkän seuraamista ja yhden "suoraan sivulle" luoksetulon.
Aksu ei pommituksesta ollut millänsäkkään,pitempää sarjatulta se välillä katteli siihen malliin jotta osukohan mutta ei kummemmin reagoinut koko lystiin.

 Itellä olo oli välillä kuin kauhuleffasta,sumuinen meren ranta,näkyvyyttä ei montakaan metriä,toisaalta olet ihan yksin ja toisaalta tiiät että pusikot kuhisee ukkoja..Ja yhtäkkiä sua tulitetaan täysillä,pakene,juokse,kaiva potero,vallihauta,suojaudu,toivo täysosumaa ja nopeaa kuolemaa tai vaikka antaudu mutta tee jotain!

No joo,ei ne meitä ampuneet (kai?) vaikka välillä tuntukin siltä ja piti puhella koiralle isoon ääneen niitä näitä, *eihänmeollasorsiaeieeslintujaeeslaulaaeiosatakoirajaihmispolot* eli ihan perinteisiä yksinkoirankanslenkkeilyjuttuja ;-).

Jossun vinkistä taas viisastuineina Aksu on ollut ihan vailla koira kontakteja tai no niin vailla kuin meijän perheessä voi vaan olla..Kontaktejakin on varmaan väärä sana,kosketuksia lienee lähempänä oikeaa ;-).
Se meinas seota Armin juoksusta ihan täysin,ois astunut varmaan jo kaikki isommat kivetkin..
Nyt se ei sitten oo tehnyt toisten koirien kans yhtään mitään,kaikki tekeminen on ollut tarjolla mun kans.Eli lenkilläkin ollaan käyty ihan kaksin vaan.
Pirkon kans on muutaman kerran saanut pihaa vahtia mutta siinä se.Ja se näkyy toimivan!
Tyyppi ei volise naisiin remmin nokassa enää yhtään vaan se on kuin sotilas,kyselee mitä tehtäis,voisinko tulla sivulle,mennä maahan jne..Että sinänsä ne laukauksetkaan ei ollu turhia lainkaan ;-).

Pirkon kans käytiin tänään pitkästä aikaa näyttelytottiksissa.
Mietin pitkään jaksanko ees lähtä koko tottisiin kun tuo ainoa elukka jonka kans siellä pitäis kulkea on juoksussa..
Päätin kuitenkin viime tingassa jaksaa ja otin Pirkon mukaan ja jopa näyttelyremmin taskuun.
Näyttelyremmihän kutitti pikku-Pirkon kaulaa taas ihan mielettömästi,raukkaparka kun ei oo moiseen tottunut...
Liikkui kuitenkin ällöttävästä remmistä huolimatta tosi reippaasti ja löytyipä sitä takapotkuakin...
Käytiin pöydälläkin ja arvatkaa..Pirkko the FIN MVA seiso siellä ihan  n e l j ä l l ä  jalalla ja ryhdikkäänä,jepjep!
Sanoin Ismolle kun se tuli Pirkkoa kopeloimaan,että tää on sitten se meijän pöytä ongelmainen..Ismo kysy,että ootko ihan varma,missä ne ongelmat on..
Voihan elukka,se haki ne sertinsä ihan pelleilemällä ja nyt se sitten päätti näyttää muillekin,että osaanhan mä jos vaan viittin ja haluan ;-).

Kyllähän mä ja muutama muukin tietää että se osaa ja on aina osannut mutta voisko joku kertoa mulle mitä tuon elukan päässä liikkuu?
Ainoa selitys mitä oon keksinyt on...Kun kerta halusin sen "pikku-Nolan"...Se myös on sitä,sanan varsinaisessa merkityksessä eli sitä saa mitä tilaa,eli Nolan,eli se mut aina Nolaa...Jossu??? 


Ja loppuun vähän miettimistä...

Kalkkuna jutteli härän kanssa: Haluaisin lentää puun latvaan,
mutta minä en jaksa lentää niin korkealle,se sanoi.
Härkä sanoi: Mikset popsi minun kikkareitani, ne ovat täynnä
kuitua ja antavat sinulle energiaa.
Kalkkuna alkoi heti niitä napsimaan. Se sai pian voimaa lentää
alimmalle oksalle. Pian muutaman
päivän popsimisen jälkeen se oli valmis lentämään puun latvaan ja
niin ylpeänä tekikin.

Sieltä sen kuitenkin samantien huomasi maajussi, joka
heti ampui kalkkunan alas puusta.
Kertomuksen opetus: Paskan jauhaminen voi saada sinut korkealle,
muttei pidä sinua siellä kauaa.