Onpa päivitykset ollu taas vähissä... No eipä oo kyllä ollu päiviteltävääkään, tyttöset on olleet kaikki juoksussa ja Aksu sielä omassa maailmassaan eli reenit on jääneet vähiin. Lenkkeilystä ja mettäsä kirmaamisesta ei riitä niin paljon tarinaa että jaksas erikseen alkaa kirjaileen ja luultavimmatusti aihe ei ketään niin kovasti jaksa kiinnostakkaan.

Pirkon agiliito jäi hyvälle mallille ennen juoksua, sen liitäminen alkaa jo näyttää ihan agiliidolta! Pirkko on myös hoksannu, että radalla on muutaki hauskaa ku putki.Viime reeneissä taijettiin jo mennä viittä estettä ennen putkea ja koiralla oli tosissaan menemisen intoa, ei minkään näköstä yritystä oikoa tai karata! Lopu juoksu lopu, tahtoo reeneihin!

Kessu sai viime viikon ke-to välisenä yönä epileptisen kohtauksen. Jenna tuli herättämään mua puol viijen jälkeen, että Kessulla on joku hätänä... Menin keittiöön ja Kessu makas etujalat levällään lattialla tuijottaen kattoon ja huusi hädissään. Huuto ei ollut sellaista, että siihen sattuu vaan enemmänkin paniikkia. Välillä se pyöri ympyrää etujaloillaan itteään työntäen.
Yritin rauhoitella sitä, nostaa ylös... Mutta ei se ollut tässä maailmassa ollenkaan, ei reagoinut mihinkään. Istuin Jennan kans lattialla sen vieressä ja aikani koiraa seurattuani huomasin, että se ei näe. Sen kaulus karvat oli ihan märät, en tiiä oliko se kuolannut tai vaahdonnut, mä en nähnyt kumpaakaan.
Huuto ja pyöriminen vain jatkui... Lopulta tarjosin sille särkylääkettä makkaranpalan sisällä (ihan vaan varalta, jos se sittenki oli kipeä), se haistoi makkaran kädestäni ja kovasti tavoitteli sitä mutta ei löytänyt. Kun vein makkaran ihan nokan eteen söi sen pureskelematta. Hetken kuluttua tarjosin vettä kupista, sitäkään se ei löytänyt auttamatta, kun kuppi viimein löytyi se joi niinkuin ei olisi aikoihin saanut juotavaa...
Lopulta se rauhoittu aloilleen ja nukahtikin syvään uneen. Kello oli liki kuus kun menin takasin sänkyyn. Aamulla Kessu nukkui samassa paikassa ja asennossa mihin se yöllä jäi, uni oli edelleen syvää, ei se tiennyt mitään vaikka nuoriso kulki sen ohi ulos ja sisään... Puolen päivän aikoihin herättelin sitä ja se nousikin ylös ihan kuin ei olisi mitään koskaan sattunutkaan, Jenna kävi sen kans ulkona ja olipa pappa juoksennellutki siellä.
Koko päivän se oli poikkeuksellisen nälkänen mutta muuten ihan normaali ittensä.
Nyt on kaikki ollut ennallaan paitsi eilen ja tänään Kessu on ollu tosi leikkisä, eilen se näpsi ensin Jennaa ja sitten mua naamaan leikillään. Siis tiiättehän miten koirat tekee kun niitä puhaltaa päin näköä? Nii, just sillain! Tänään se on kanniskellut nuorison leluja ja illalla irrotteli muutamaan otteeseen ruokatynnyrien kannet ja leikki niitten kans . Voi pappaa, mä vaan pelkään että loppunsa eellä se piristyy, toivottavasti ei kuitenkaan.

Viime viikonloppuna oltiin Jossun, Siimen, Armin, Fyran ja Luvan kans Seinäjoelle. Suunnitelmana oli lähtä hakemaan Fyralle sininen nauha eli Hoo. Jossu väitti ennen reissua ja reissun jälkeen, että Fyran näyttelyt oli siinä, mä väitän että eipäs ollu. Ihan varmasti me Fyran kans vielä mennään kehään! On se sen verran leuhkaa tänäpäivänä olla hyvin käyttäytyvän rotikan kans kehäsä sielä rähisijöitten joukossa.
Fyra tosiaan sai sen Hoonsa, kehäsihteeri toi nauhan  tuomari kommentein; koira on erittäin kaunis mutta valitettavasti se on niin kevyt. Mä hihkasin, että tätä me tultiin hakemaankin ja Jossu ja kumppanit hurraa ja taputtaa kehän laidalla . Kehäsihteeri tuumas ilosesti että jaa, siitä tuli käyttövalio! No, ei ihan vielä mutta joskus .

Olihan meillä tosiaan tuo "täyteporukka" mukana ja ne esiinty kaikki lauantaina.
Ekana oli Armin vuoro. Mä häivyin paikalta hyvissä ajoin ennen kehän alkua ja jätin Armin Jossulle. Kun kehä oli alkanu palasin vaivihkaa meijän häkeille jotka oli kahen kehän päässä valkkari kehästä. Kattelin Jossun ja Armin taikinointia turvallisen matkan päästä ja silti pelkäsin koko ajan että Jossu huomaa mut ja palauttaa mulle koiran... Onneks ei huomannu, muuten oisin kuulemma saanu mennä ite kehään sen kans . Ihan kaikkensa Armi taas laitto peliin... Ei oo helppo ei! Se kiipeili, roikku, repi, pakitti, ryntäili.. Kokeili ihan joka helvetin keinon! Lopulta kuitenki anto periksi ja otti pikku tirsatki kehässä ootellesa.
Jossu oli vannonu mielessään, että kun kehästä pois pääsee ei mee Armin kans enää ikinä mihinkään... No hee, totta kai Armi oli ROP, eli lippu ryhmäkehään oli taskussa .
Armin ryhmäkehä oliki sitte vielä enempi helvettiä.. Mullaki meinas käpy palaa vaikka seurailin sitä showta kauempaa..
Selvispä sitten syyki tähän pelleilyyn (ei sillä että se Armilta mitenkään outoa ois mutta pelleilyn mittakaavat oli jo Armillekki liikaa), perkele! Se on valeraskaana... Maitoki tisseisä.. Kekkuloi ite kehäsä ku pennut oottaa autosa.. *Huoh*.

Luva misseili hienosti karvattomana VSPeeksi ja Siimeläinen oli PN4 ja ROP-vetsku ekassa ilmais näyttelyssään .

Yöksi ajeltiin hotelli stuerttiin, käytettiin koirat lenkillä ja haettiin kotipitsasta syötävää. Aulabaarin kautta unille. Aamulla ei ollu kiire mihinkään ku rotikat alko vasta liki 11 ja kellojaki oli siirretty tunnilla taakse päin. Oli muuten outo näyttelyyn lähtö ilman hoppua! Aamupala syötiin ihan rauhassa, käytiin suihkussa ja kunnon lenkilläki.. Silti jouduttiin lähtemään näyttelypaikalle etuajasa ku ei ollu mitään tekemistä .
 

Piru... Piru on ihan piru . Jännä eläin. Samaan aikaan maailman helpoin ja vaikein koiranpentu.
Kaikista vaikeinta sen kans on ollu yksin jääminen... Tai ei ees yksin jääminen vaan mun poistuminen paikalta tai ees huoneesta. Kun se näkee, että aijon lähtä se tarttuu kiinni siihen mihin ehtii, puree ja tiukkaan. Sitä ei siitä irrota mikään. Sama toistuu kun palaan paikalle, sillon se puree ehkä vielä tiukemmin...
Vähän on hankalaa ku tupakalle lähteminen kestää 15-30min ja sieltä takas tullesa oot jumisa saman verran.. No ei, on se jo sen verran antanu periksi että tupakille pääsen ihan vaan sanomalla että sä et ny tuu. Kaikki muu lähteminen on vielä vähän vaikeeta mutta eiköhän se tästä. Ja mun kädet on ihan nätit sinimustanaki!
Kyllä mä tuosta tykkään enkä antas pois vaikka mikä ois .

Juoksuhelvetti alkaa olla sillä mallilla, että Aksuki on päässy tänään jo kaikkien muitten tyttöjen paitsi Pirkon kans chillaileen ja illalla ihan vähän reenattiinki jääviä liikkeitä ja parit luoksetulot pihalla. Kuulolla oli jo, Tane vaan meinas luunsa vahtimisen kans sotkea kuvoita mutta eiköhän me taas pikku hiljaa ala reenimäänki jotain .