Mä en oo enää yhtään varma...Hellepäiviä ei ainakaan o näkyny,ehkä reiluun vuoteen tai ainaki viimesestä on tosi kauan..Lumi käväs maassa mutta siitäkin on jo monta päivää..Toissapäivänä oli makia pikku pakkanen,samoin vielä eilen aamulla->illalla satokin jo vettä.Samainen vesi sade jatkuu edelleen ja tietenki vähän tuuleskeleekin.Syksy tai alkutalvi tulee mieleen vesisateen ja pimeyden puolesta mutta kun mä oon eilis illasta asti joutunu syömään heinixiä tupla annoksella,silti silmiä kutisee ja nokka vuotaa,satavarmasti koivu tai heinä levittää siitinpölyjään!Kaupassa soi kyllä tänään joululaulut..Tiiä sitten.

Peetu pentu lähti lauantaina omaan kotiin.Olipa muuten kova pala mutta mä tein sen,ei menty Joonan kans piiloon vaikka suunniteltiinkin ;-).
Pipari tais aavistaa jo perjantaina mitä tuleman pitää...Se komensi Peetua koko ajan ja joka asiasta,eikä päästänyt sitä mihinkään.Lauantai aamuna sama meno jatkui vielä hurjempana,koko ajan ois Peetun pitäny pysyä äiskän lähellä,toisten kans ei ois saanu leikkiä ollenkaan.
Mua jo vähän hirvitti,että kuinkahan kova pala luopuminen on Piparille..

Sami ja Mira tuli neljän aikoihin penneliä hakemaan ja reippaanahan se pieni mies maailmalle lähti.Pipari pyysi ite makuuhuoneeseen kun oltiin ulos menossa.
Saateltuani Peetun Samin ja Miran mukaan tulin sisälle ja kävin pyytämässä Piparia kamarista mutta ei se tullut,makas vaan sängyllä ja heilutti häntää alakuloisen näköisenä.Tunnin päästä se sitten haukahteli,että ovi auki.Kävin päästämässä Piparin tälle puolen ja mietin,että kuinkahan se riepu etsii pentua...
Eihän se mitään etsinyt,tuli mun viereen makaamaan ja hetken kuluttua pyysi pihalle.
Päästin pihalle ja jonkun ajan päästä ihmettelin,että miksi se ei pyydä sisälle (yleensä haukkuu oven takana),menin ulos katsomaan mutta eipä näkynyt Pipaa missään...Aikani kun huutelin se tuli laiduntieltä,koskaan aikaisemmin se ei ole tielle asti mennyt.Nyt kävi varmaan tarkistamassa ettei Peetu ole siellä...
Siinäpä ne pennun etsimiset ja ikävöinnit olikin,ei se ole sen enempää haikallut ainokaisensa perään.
Viisas koira.

Peetulla menee hyvin,vaikka sehän ei mikään yllätys ole.Tiesinhän mä sen,että penneli on vaan iloinen kun pääsee maailmalle ja saa paljon huomiota.Reipas kakara!

Piparista on löytynyt uusia piirteitä sitten pennun lähdön,niistä on Siimen kans tullu ihan bestikset.
Pipari pyytää Siimeä tämän tästä leikkimään ja Siimehän leikkii.Välillä Pipa taas leikittää pikku-kissaa,kai se tuuraa Peetua kun Peetu tapas kirmata kisun kans illat pitkät.
Tänään tapahtui jotain todella ihmeellistä..Pipari pyysi Hippaa leikkimään!Pipa on jostain syystä pelännyt/inhonnut Hipiä tähän päivään asti mutta ei ilmeisesti enää =).

Eilen illalla mentiin Armin ja Piparin kans hoopaloon,tarkoituksena käyvä äiteen kans juoksuttamassa pääkallolla Armi ja Hukka.
Siinä lähtöä tehdessä äiti kertoi,että olivat päivällä käyneet Huksun kans lenkillä ja siitä vähän matkan päästä yhestä talosta oli koira hyökänny Hukan kimppuun,suoraan kylkeen kiinni.
Tämä kyseinen koira on aina 24/7(tai enhän mä satavarma voi olla mutta ainakaan kukaan meistä ei ole koskaan kulkenut siitä niin ettei koira olisi siellä ollut,eikä koiraa ole koskaan näkynyt esim.lenkillä) kiinni narussa talon takana metsässä ja naru on viritetty niin järkevästi että koira yltää melkein tielle.
Sieltä se sitten aina hyökkäilee aikansa kuluksi ohi kulkeville räyhäämään...

Samalla tavalla oli koira nytkin hyökännyt mutta ollutkin tällä kertaa irti,kiva!
Kaks kertaa se oli päässyt Hukan kylkeen kiinni ja irrottanut vasta kun äiti oli sitä roiminut remmillä.
Pahemin ei onneksi ollut käynyt.

No me sitten lähettiin reippaina kohti pääkalloa...Onneksi mulla ei ollut kuin Armi ja Pipa mukana...
Oltiin sen talon kohalla mistä koira oli jo 5tuntia aiemmin hyökkäillyt Hukan päälle kun näin tiellä jotain liikettä.Kerkesin sanoa äitille,että se koira tulee!kun se oli jo Hukassa kiinni,prkle!
Mä nappasin Pipan äkkiä kainaloon ja äiti sai jollakin keinolla koiran Hukasta irti,koira siirty meitä kohti ihan raivona...Ihan iholle ei kuitenkaan tullut kun taisin karjua keuhkoni pihalle...
Siinä sitä sitten oltiin.Koira kiersi meitä kuin kissa kuumaa puuroa ja aina jos liikahdettiin se hyökkäs.
Pysyi kuitenkin metrin päässä kun ei liikuttu ja karjuttiin sille...

Mitä tekee koiran omistajat?No kattelee ikkunasta tietty!Oisivat hitto sammuttaneet ees valot ettei meijän ois tarvinnu pimeällä tiellä kahtoa niitä kattomassa meitä..Argh!
Me varmaan oltas vieläkin siellä mutta viimein parinkymmenen minuutin päästä talosta astelee verkaisesti kädet taskussa nuori mies.Saman tien kun koira jätkän huomas se lähti litomaan.
Käytiin siinä sitten lyhyt keskustelu.
Mä: onko tuo teijän koira?
Tyyppi: valitettavasti
M: se kannattas ottaa kiinni kun käy toisten koirien päälle
T: sen vaijeri meni poikki
M: siitä taitaa olla jo jonku aikaa
T: päivällä
M: se hyökkäili jo viis tuntia sitten täällä
T: eipä se mulle anna kiinni,on sen verran monesti menny hermot sen kans.

Ahaa...Just.No me paettiin kuitenkin paikalta kun saatiin tilaisuus.
Päästiin pääkallolle ja juoksutettiin koirat.Pois lähtiissä päätettiin kiertää toista kautta,jos sattuu että kora on vielä irti.
Siinä kävellessä kuunneltiin haukkua sieltä päin missä koira asuu,sanoinkin että taisivat saaha koiran kiinni kun noin tauotta räksyttää...
Mitä sitä paskaa,samantien koira ilmestyy näköpiiriin ja taas suoraan Hukkaan kiinni.Tällä kertaa irrotti kuitenkin samantien kun äiti huitas remmillä ilmaan.
Koiran perässä käveli tällä kertaa vanhempi nainen (oisko ollut edellisen tyypin äiti),kaikessa rauhassa..
Koira yritti pariin otteeseen käydä Armiin kiinni mutta ei ihan tohtinut.Siinä vaiheessa kun nainen pääsi paikalle koira liukeni taas,naisen taaplatessa sanaakaan sanomatta perässä.

Äiti otti Hukan kans ritolat tässä vaiheessa ja lähti ihan juoksun kans kotia kohti,mun oli pakko kävellä,Pipari sylissä ja Armi remmissä,taaksepäin katellen jos koira hyökkää...
Huikkasin naiselle sitten,että kannattas houkutella eikä jahdata sitä koiraa,koira oli kyllä siinä vaiheessa häipynyt metsän pimentoon.Nainen ei kommentonut mitään.

Yhtäkkiä,ihan salamana koira hyökkäs ojasta Armiin kiinni,siis mä en oikeesti kerenny ees nähdä sen tulevan vaikka tarkkailin koko ajan.
Nainen oli ihan mun takana kommentoimatta tilannetta mitenkään.
Karjumalla sain koiran irti ja koira jatkoikin juoksun kans matkaa äitin ja Hukan perään...

Me käveltiin naisen kans perässä,mulla Pipari sylissä,ei puhettakaan että oisin uskaltanut maahan laskea ja Armi remmissä niin kuumana etten oo ikinä nähny,nainen sanaakaan sanomatta perässä...
Siinä kävellessä käytiin taas keskustelu..
Mä: onko tuo teijän koira?
Nainen: on
M: se on jo päivällä käynyt tuon isomman koiran kimppuun kaks kertaa
N: voivoi
M:äitillä meni selkä kun se liukastu siinä rytinässä
N: voivoi
M: sitä kannattas houkutella,vaikka makupaloilla jos se ei anna kiinni.Perässä kävelemällä se ei ainakaan onnistu
N: niin
M: jos se ois tämän pienimmän päälle käynyt niin tällä ois henki pois
N: niin
M:  ja jos se tämän toisen päälle käy enkä saakkaan tätä pideltyä niin en uskalla sanoa miten käy...
N: niin
M: onko se ihmisille vihainen?
N: ei
M: jos vien nämä omat ja otan sen kiinni?
N: saiskohan meijän miesväki kiinni sen...
M: mikä sen nimi on?
N: Viiru

Päästiin talon kohdalle mistä koira oli karannut ja talon edessä seisoi se eka tyyppi ja ilmeisesti isänsä.
Kukaan ei kommentoinut mitään ja nainen liittyi heidän seuraansa seisoskelemaan.
Mä jatkoin koirineni matkaa.Kun pääsin liki porukoita huomasin naapurin ajavan pihaansa ja koiran siirtyvän porukoitten ovelta sinne,huutelin naapurille,että otatko sen koiran kiinni.
Naapuri napas koiraa pannasta ja samalla äiti tuli sisältä makkaroitten kera.
Annoin Armin remmin äitille ja laitoin Armin autoon ja Pipan sisälle.koira antoi naapurin pojan ottaa kiinni ihan nätisti,äitillekkin heilutteli vähän alistuneesti häntäänsä kun kävi remmin laittamassa.
Siinä sitten hetki ooteltiin kunnes tämä Nainen saapui paikalle ja taas "keskusteltiin".

N: siinäkö se nyt on
M: Joo ja anto ihan nätisti kiinni
N: niin
Tuli laittamaan omaa kettinkiään koiran pantaan,koira painautuu korvat päätä myöten maata vasten...
M: kannattas nyt kehua sitä
N: *hiljaa*
M: vaikka koira on ollut karkuteillä niin kun sen saa kiinni niin kannattaa kehua sitä,jos se saa selkäänsä se kuvittelee selkäsaunan tulleen siitä kun tuli sun luo...
N: niin,jotakinhan sille nyt pitäs tehä
M: no,kehu sitä,vie se kotiin.
N: niin...
M: koiralle täytyy opettaa,että omistajan luo on aina kiva tulla....
N: lähtee kävelemään pois

Ai että..Mukavaa!