Ei viime päivien homopappikirkko keskusteluihin viitaten vaan ihan omasta rakkaasta sushukastani puhun. Vaikkakin nuita keskusteluja väkisinkin kuulleena ja nähneenä (vaikka kaikkeni oonki tehny ettei tarvis) voin sanoa rehellisesti olevani enemmän ku tyytyväinen jotta mun sydämessäni asuu Piru. Hiukka harmittaa ettei Kaivosta tullu Jeesusta niinku suunnittelin.. Mutta täälä meijän kirkosa se ei oo ees niin nimen päälle ku ei oo suuntautumisellkaan mitn väliä.

Piru on kuitenki nyt meijän seurakunnasa pop! Ai hemmetti ku on rakki menny harppauksia eteen päin! Se tekee nykyään kaiken mitä osaa enempiä jännittämättä ja onpa toki oppinu paljon uuttaki. Noh, oppimisesa ny ei oo mitn mainittavaa, aina se on ollu nopea oppimaan mutta..  Ihan hetkesä siitä on muovautunu semmonen lepposa ja luotettava elukka (liekkö kirkkokeskusteluilla osuutensa?) jonka kans on oikeesti mukava liikkua, olla ja elää. Makia kapistus!

Armi ja Nanni kävi asumasa pari viikkoa täällä Nannin juoksuja paossa ja Armin pisteet ei kauheesti noussu jos ny ei laskeneetkaan. Jotenki se on rauhallisempi aikasempan verrattuna mutta kaks kertaa ehti kissaa pöllyyttää siltikin. Nykyään se on ihan selvästi Nannin koira ku aikasemminhan se ei osa nnu vettä juua ilman Aksua.. Ainoa mitä se tekee ilman "tukea" on kissantappo :/
Nanni taas.. Hitto ku voi koira olla kiva! Pari kertaa Nannin kans tehtiin kaikkea kivaa ja kyllä se vaan toimii ja tekee innolla ihan mitä vaan. Siinä on kyllä eläin jolla on oikiasti palikat kohillaan. Vaikka se on niin perkeleesti Jennan perään ja olikin nyt eka kertaa pitemmän aikaa Jennasta erossa niin ei sen maailma siihen kaadu. Se ei turhia hösötä tai säädä, intoa löytyy kuitenki niihin oikeisiin asioihin. Nannia ja Pirua ku vertaa ei ikinä uskois Pirun olevan vanhempi..
Nanni ja Armi palas tänään takas kauhajoelle eli se niistä sitten taas tältä erää :/

Aksu oli sitten tuuraamassa Nannia ja Armia kauhajoella ku tytöt oli täällä. Jos ihan rehellinen oon niin mua jännitti ihan perkeleesti antaa koira tyttöjen mukaan.. Perustelin jännitystäni perinteisillä syillä.. Tytöt ei pärjää, koira ei pärjää jne. Täytyy nyt tunnustaa ihan julkisesti että ihan omaa pärjäämistäni pelkäsin.. Aksu on äitin pikkupoika.. Noh, koira oli pärjänny, tytöt oli pärjänny, mulla teki oikeesti vähän tiukkaa :/.
Hain perjantaina tytöt ja Aksun alavieskasta ja syli ammollaan ootin Aksua mua halaamaan...Paskat.. Se nuuskutti hetken mun lahkeita ja painu autoon. Se siitä ikävästä ja ilman mua elämisestä.
No, joku hyöty erolla kuitenkin lienee ollu. Aksu on kauhajoelta palaamisen jälkeen ollu niin intona tekemään mun kans jotain että tarjoaa sisälläkin jatkuvasti liikeitä, tunkee sivulle, menee maahan jne innosta pakahtuen ku ees katon sitä. Kai se on sitten mielestään ollu lomalla ja palannu nyt tänne työleirille sitten :D.

Kaivon kans ollaan käyty peltojälkeä ajamassa jonku kerran ja samanlainen nenän käyttäjä näkyy olevan ku siskopuolensa Nanni. Tarkkaa työtä hienosti keskittyen tekee hän. Kaivo on muutenkin edelleenkin ehkä maailman helpoin ja oppivaisin penikka jos sitä äänen käyttöä ei lasketa.. Voisko joku kertoa mulle miten vaiennetaan koiralapsi joka huutaa ilosta, innostuksesta, surusta, vitutuksesta..ihan joka helevetin asiasta ja aina vaan isommin??? Nimim. Menneellä viikolla herätettiin puoli honganpaloa todistamaan koiran tappamista vaikka kyse oli ihan vaan siitä että Kaivo tuli autosta ja oli menossa mummulle ja papalle.. Vttu!