Otus lähti ikuiselle tutkimus matkalle.
Pieni mies lähti saappaat jalassa,eipä siltä muuta voinut odottaakkaan,mikään muu ei olisi ollut arvolleen sopivaa.
Ison tyhjiön jätti pieni,aina hyvän tuulinen nuuskuttaja.

Otus ei ollut ikinä pahalla tuulella,se rakasti kaikkia ja kaikkea.Joskus aikaisemminkin mietin miten niin pieneen eläimeen voi mahtua niin suuri sydän..
Nuorempana,silloin kun Joona kulki lenkeillä mukana vaunuissa Otuskin lenkkeili koirien kanssa.
Välillä se tepasteli valjaissa ja metsässä juoksenteli irti koirien mukana.
Sillä oli oma boxi vaunujen alla ritilällä johon se kömpi aina väsyn yllättäessä nukkumaan.

Peittojen alla möyriminen oli myös lempi puuhaa ja aikansa möyrittyään se nukahti aina kainaloon,ihan lähelle.
Jogurtti,varsinkin banaani sellainen oli aivan huippua.Voi sitä putputusta kun kuuli jogurtti purkkia avattavan!
Just nyt tuntuu,etten tiiä maailmassa suloisempaa ääntä kuin fretin oikein tyytyväinen putputus,joka hiljalleen vaihtuu tuhinaan kun uni voittaa...

Vielä lauantaina se tepasteli valjaissaan Joonan kans pihalla ja mä ajattelin,että pitää käydä Heinille sitä näyttämässä kun puhetta oli...
Eipä tarvi,elämä yllättää.

Yksin ei tarvinnut Otuksen lähteä,kaveriksi lähti orava-äiti joka teki pesän koiratarhan takana olevaan isoon kuuseen jossa se paimensi lapsiaan.Hetki sitten lapset lähtivät maailmalle ja nyt Otukselle havuja hakiessa äiti-orava nukkui ikiunta pesäpuun juurella.
Siellä ne nyt nukkuvat yhdessä,vierekkäin Otus ja Orava.

Otusta on vastassa veljensä Arttu,joka lähti sinne jonnekkin jo melkein viisi vuotta sitten.
Nyt saavat veljekset taas painia ja tehdä tutkimusretkiä yhdessä.

Hei,hei Otus ja kiitos näistä 7 vuodesta!