tekis mieli...Nyt ei mee ihan putkeen.Tämä kaikki alkoi eilen päivällä klo 15.43.
Mun piti lähtä viemään Joona ja Kalle paradiseen sähly treeneihin jotka alkaa klo 16.00.Tietenki päästiin lähtemään hiukka myöhässä ja märkää lunta tuli taivaan täydeltä,yllätyshän ei ole että vanin kuskin puolen vinkkari heitti henkensä jo kotipihassa.Mä en oikeesti nähny mitään.
Sitten aukasin kuskin ikkunan putsatakseni peiliä,että näkisin ees taakse päin..Kannattiko?Ei,tietenkään ikkuna ei menny enää kiinni,lunta tulvillaan..ja trallallaa!
Perille kuitenkin päästiin ja jätin pojat treenailemaan.Lähdin paradisen pihasta ja kaikki jotka kyseisen pihan on joskus nähny tietää ettei vani taivu siitä portista,hyvä kun mahtuu...
No,mä vaanin sopivaa rakoa,että ehtisin levittäytyä taivuttamaan laivaani koko tien leveydeltä ja raon tultua puskin täysillä tielle.Jippajee,siihenhän se laiva jäi keinumaan..Ihan keskelle tietä.Suttaa suttaa mutta ei liiku,ei eteen eikä taakse päin.
Just kun arvioin kaupungista päin tulevan auton nopeutta (ehtiikö/tajuaako jarruttaa) laiva sinkoskin eteenpäin,olin ihan varma että se pysähtyy linkka-aseman pihaan ylitettyämme ensin välissä olevan pyörätien mutta jollain ihmeen keinolla se taipui kuin taipuikin kohti kaupunkia.Huh!

Tarkotus oli käyvä poikia ootellessa halpa-hallissa mutta jostain syystä ajoin kuitenkin (onneksi!) prismaan.
Prismasta poistuessa mulla oli semmonen kutina,että tää ei nyt ollu tässä...Pahaa aavistellen hyppäsin kuskin paikalle ja käänsin avainta,starttaa...taas starttaa...Se ei vaan ihan riitä.Ei lähteny vani käyntiin.
Pikanen puhelu Tepelle (joka oli Seinäjoella jossain työ...) että oisko mitään vinkki vitosia tai ees hajua mistä kaikki tää johtuu.Ei tullu apuja.
Seuraavaksi soitin Mirkalle,jotta viittiskö se tulla ja heivata meijät kotia,lupashan se.Sitten taaplasin pojat hakemaan mun kans prisman parkkiin ootteleen kyytiä.Kotia päästiin.

Tepe tuli illalla ja lähti tutkimaan vania,joku siinä oli,en muista enkä ees halua muistaa mikä.Kuskin oviki oli sylkeny sisuskalunsa pihalle,niin ku pommin jäliltä..Ihme hommaa!
Tepe jäi korjaamaan autoa ja me lähettiin Joonan kans lenkille.

Kotirannantie on niin ku potkurille tehty,mahtava luisto!
Ensin otin Aksun ja Armin,hiukka kyllä jo lähtiisä pelotti...
Aksun vetämisestähän ilman Akkaa ei viime talvena tullu yhtään mitään ja Armi...No,se on Armi,välillä pelottava ilman mitään varusteitakin ;-).
Systeemi kuitenkin suureksi yllätykseksi toimi!Kesän pyöräilyistä Aksun kans on tainnu olla hyötyä.
Käytiin juoksemassa kotirannantie olkijoelle ja taas takasin.
Aksu veti hienosti ja Armi viisaana pomppi umpihangessa =).Potkurihan ei tuolla kelillä paina yhtään mitään ja lasti oli Aksulle kevyt mutta Armi vähän hengästy..En tiiä miks se halus juosta ojassa kaulaansa myöten lumessa,kai sille ei ois ollu tarpeeksi haastetta vetämisessä..

Tultiin kotiin ja suoritettiin koirien vaihto,seuraavaksi oli Akan ja Tanen vuoro.
Mä hetken kuvittelin Aksun ja Armin kans potpuronnin olevan helppoa mutta Akan astuessa valjaisiin muistu mieleen mitä tuo homma oikeesti helpoimmillaan on.
Jos potkuriin joku keksis systeemin,että se kääntys ilman apuja niin Akan kyytissä vois huoletta vaan istua.Se vaan vetää,käskyt kuuntelee ihan normaalilla puheäänellä ja myös tottelee niitä,ei tosiaankaan reagoi kanssa kulkijoihin,oli ne sitten mitä tai ketä tahansa.Ja mikä parasta,se ite nauttii ihan suunnattomasti hommasta!
Täytyy nyt samaan hengen vetoon kehaista Taneakin,vaikka se hermoja raastava,mitään kuuntelematon sähköjänis yleensä onkin niin Akan kans pyöräilyn ja vetohommat se taitaa.
Ei sitä ees huomaa mukana,nätisti juoksee Akan takana.Kunniaa tästä en itelleni voi ottaa,Akka sen on koulinut =).

Pyörähin sitten vielä ensin Pirkon ja sitten Siimen ja Piparin kans pellolla,siistiä kun näkee illallakin liikkua.

Sitten hyvillä mielin nukkumaan,auto korjattu ja elukat lenkitetty.
Sitä hyvää mieltä ei kauan kestänytkään.Neljän aikaan heräsin kun Tepe rymys ja ryskäs,aah!Oksennustauti...Se sitten yön yrjös ja mä nukuin ja juttelin.
Aamulla vein Joonan ysiksi kouluun ja lähin Aksun ja Armin kans pellolle/metsään.
Tarkotus oli,että käyn niitten kans ja sitten vielä Akan ja Tanen kans kun oli niin mahtava ilma.
Heti alkumatkasta katoin että Aksulla on etujalassa vähän verta...Sitä oli kuitenkin niin vähän,että mietin sen tulleen esim Armin ikenistä kun keppejä raahasivat.
Käytiin kiertämässä parin tunnin lenkki ja pihassa aattelin vielä kattoa Aksun jalkaa...Ei ollutkaan sitten mikään pikku reikä vaan ihan kunnon haava ja heti kerralla syvä.
Yritin samantien soittaa Jarmolle ja jätin vastaajaan viestin.Hetken tuumailtuani tulin tulokseen,että ehin käyvä Akan ja Tanen kans pikku lenkin ootellessa.Lähin viemään Aksua sisälle ja oven avattuani sieltä pullahti ulos ajokoira,ajokki eli vajukki...Tuonne pellollehan se paineli kuuttasataa.

Eihän se kauas mee jos ei jälille pääse mutta ku menee pirulainen lujaa ja mua hirvittää jos se sattuu tielle eksymään...
Tepe makas puoli kuolleena sohvalla..Mä lähin sitte Akan kans Hippa jahtiin.
Tunteroinen kateltiin pellolla,ei havaintoja.Palailtiin sitten kotiin,oli jo kiire Joonaa hakemaan.
Täällähän se Hippa värjötteli ovella,raukka kylmissään ku ei sisälle päästetä..

Sitten kiireellä Joonan hakuun,matkalla päätin yrittää akuuttiin aikaa Aksulle,sen verran rajun näkönen haava oli etten uskaltanu ottaa riskiä ettei Jarmo ois ehtinyt kattomaan sitä koko päivänä.
Kaikki ajat oli tietty menneet mutta sumplimalla saatiin aika puol kolmeksi.
Koululta sitten kiireellä kotiin koira hakemaan ja täysillä Oulua kohti.
Kerettiin paikalle,Aksulle unta palloon ja tarkempiin tutkimuksiin.
Haava oli oikeasti syvä,iho,kudokset,lihakset,luukalvo,kaikki rikki,siis haava on luuhun asti!
Onneksi mentiin akuuttiin,nyt on tikkejä kahessa kerroksessa,parin viikon liikkumis kielto (voi ei..),antibiootit,särkylääkkeet ja pönttöpäinen koira kotona.

Aksu oli nukutuksesta heräillessään aika pihalla..Ensin se ei suostunut millään heräämään ja lopulta kun sen teki niin ei voinu nauramatta kattoa.
Se oli ihan ku siitä yhestä ranuan kummien sketsistä ;-).
Sillä oli raasulla ylähuuli kuivunu ikeniin kiinni ja se nousi ihan unenpöpperöissään istumaan hoippue, huuli kaksin kerron rullalla kaikki ikenet ja hampaat esillä ja katto mua pää kallellaan,ihan vähän häntää heiluttaen..Aika söpö =).

Mä en käsitä miten saan pidetty tuon koiran rauhassa...Pakko yrittää..
Enkä käsitä kyllä sitäkään mihin se jalkansa telo..Lääkärin kans oli puhetta että voimalla on täytynyt iskeä,tuommosta jälkeä ei ihan vähällä saa aikaseksi...Mutta mihin?