-maailman ihanimmat tallitytöt (huolehtivat kotiin jääneistä elukoista)
-ihana serkkutyttö jonka luokse olemme aina tervetulleita koko lauma (siihen ei moni pysty)
-ja tietty sukulaiset jotka vanhenee (minä en) että saadaan syy juhlia ;)
Eli viikonloppu kului Leppävirralla tädin 50.v juhlissa ja hauskaa oli.
Ilman edellä mainittuja asioita ei olisi millään ollut mahdollista lähteä reissuun koko porukalla...
Meillä oli mukana juoksuaikainen narttu (Pirkko) ja raivopäinen uros(Mano) plus tietenkin tämä ihan normi porukka ja koko reissu sujui ilman mitään ongelmia.
Koirat saatiin soviteltua autoon ihan helposti ja ylimääräistäkin tilaa jäi,Aksun ei tarvinnut huokailla Pirkon perään eikä Manon kiroilla, uskomattoman helppoa!
Tanjan luona meitä oli...13 ihmistä ja parhaillaan saman verran koiria,7susi vauvaa ja vielä vuohet pihalla.
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaaaaaaaaa ;).
Susi pennut oli mielenkiintoista seurattavaa,äkikseltään ensi vilkaisulla olisi voinut luulla niitä koiranpennuiksi mutta ei tarvinnut kauan tarkkailla niin kyllä eron huomasi,ei ole koiria ei.
Pennuilla on ikää vajaa kolme viikkoa,ne juoksevat nyt jo ja kovaa,ensimmäistäkään laukka askelta en nähnyt enkä koiranpentumaista pomppimista vaan ne liikkuvat ravaamalla ja pitkällä askeleella,kiipeävät n.metrin korkuisen metalli portin yli,samoin farkkujen lahjetta pitkin ja ote on kova!
Kun pentuhuoneeseen menee pennut tulevat luokse mutta vain tarkastamaan onko tulijalla ruokaa tarjolla,ei niitä voi pallutella niin kuin koiranpentuja vaikka ovatkin koko lyhyen elämänsä eläneet ihmisen hoivissa ja niitä on paljon käsitelty.
Ne jäykistelevät,murisevat ja jopa irvistelevät.
Myös eloonjäämis taistelu ruokakupilla on kova vaikka saavatkin ruokaa (kiinteää siis) kuusi kertaa päivässä.
Ulvomis sessiot oli aika hellyyttäviä,7 pientä kuonoa taivasta kohti!En tiiä syytä mutta aina välillä koko pentulauma ulvoi hetken ja jatkoi sitten unia.Haukkumista ei kuulunut kertaakaan.
Mieleniintoistahan nuo olisi varmasti kasvattaa aikuisiksi ja seurata niiden elämää mutta eipä meillä ole kenelläkään semmoisia tiloja missä voisivat toteuttaa itseään.
Toivottavasti pääsevät mahdollisimman pian jonnekkin missä voisivat elää mahdollisimman luonnonmukaista elämää niin kuin suden kuuluu.
Tanjalle nostan hattua,ei ole helppoa...
Hoitelin pentuja parina päivänä kun Tanja oli töissä ja voin kertoa,työtä riittää,huh!
Tämä portti ei näitä "petoja" paljon hidasta!
Suloisia otuksia mutta ei lemmikejä kuitenkaan...
Nämä pennut ovat syntyneet maailmaan vääristä syistä ja väärään paikkaan.
Ilman Herttaa ne eivät olisi montaa tuntia eläneet,niiden tulevaisuus piti olla kuitenkin turvattu ja elinympäristö paras mahdollinen mitä se ihmisen armoilla voi olla..Toisin kuitenkin kävi,jutussa on selvinnyt paljon ikäviä asioita.
Nyt ei voi kuin toivoa parasta ja odotella...
Kommentit