Kaikki alkoi torstaina 10.12 klo 15.20
Oltiin syömässä, Kessu pummas aivan niin ku joka kerta aikasemminkin mun vieressä. Yhtäkkiä kuului kopsahus ja kun käänsin päätäni näin koiran kouristelevan lattialla. Kouristelu kesti aika tasan 2 ja puoli minuuttia ja sen loputtua pappa oli samantien entisellään, jatkoi pummaamista ehkä vähän hanakammin kuin normaalisti.
Mun ruokahalu oli kadonnu kohtauksen myötä ja pöytää tyhjentäessä sanoin, että Kessun aika on tullut, nyt puhutaan korkeintaan päivistä. Mulla oli tunne ja se oli vahva, mä tiesin ettei tää tuu päättymään hyvin.. Sanoin illalla äitillekkin tunteesta kun honganpalossa kävin.

Yöllä 20 vaille 12 olin sängyssä mutta en nukkunut. Alkoi kuulua kynsien rapinaa, arvasin. Kessu kramppas olohuoneen ovella mihin se jäi nukkumaan mun mennessä sänkyyn. Kramppaaminen oli tosi rajua ja kesti 4 ja puoli minuuttia siitä laskettuna mitä olin kattomassa. Kouristusten loputtua pappa oli ilmiselvästi taas ihan umpisokea ja aivan hukassa. Se pyöritteli vaan päätään ees taas. Mun läsnäolon se kai jollain tavalla tajus ja mut tunnistikin ku joka kerta kun nousin sen vierestä se alkoi vinkumaan. Istuskelin lattialla pappaa silitellen kolmeen asti. Kolmelta se halus väkisin nousta ylös mutta ei päässyt, mä sitten autoin sitä mutta ei se pysynyt pystyssä, etujalat oli ihan jäykät. Pappa ei kuitenkaan suostunut menemään takasin maate vaan sinnikkäästi horjui eteenpäin. Mä sitten tuin sitä pannasta ja mahan alta. Se käveli ympäri taloa ihan päämäärättömästi, haisteli kissoja ja Piituakin kerran.
Mä jo toivoin ja vähän uskoinkin että se on kuitenkin jollain tavalla tässä maailmassa mutta sitten se käveli keittiön patterin eteen, haisteli pitkään termostaattia ja yhtäkkiä puri siihen kiinni. Kerkesin jo miettiä, että millä mä sen siitä irrotan.. Sen jälkeen sain sen makaamaan keittiön lattialle ja se olikin jollain tavalla levollisempi. Näkö palasi ihan selvästi vasempaan silmään mutta oikea puoli oli pimeä. Välillä pappa vähän itkeskeli, mä silittelin sitä ja syötin sille puoli kiloa juustoa ja pätkän HooKoota. Nälkä sillä oli ihan mieletön. Juuston ja makkaran tunnisti ihan selvästi.
Neljän aikaan pappa nukahti ja mä hiivin sänkyyn. Se että sinne pääsin se vinkui taas, nousin ylös ja palasin papan viereen. Puoli seittemän aikaan se ihan selvästi havahtui tähän maailmaan, ravisti päätään, katto mua, katto ympärilleen ja totes että jaa, koti ja sä. Kysyin että käytkö pissalla ja pappa vastas että joo. Käytiin pihalla ja se teki tarpeensa. Menin sohvalle makaamaan ja pappa tuli viereen kyhnäämään, puski päällänsä että rapsuta niinku sillä oli tapana. Hetken rapsuttelin ja sanoin, että laita nukkumaan. Siihen se nukahti mun viereen.
Puoli kympiltä se pyysi ulos kävi tarpeillaan, oli vähän levoton mutta muuten ok.

Aamulla aloitin soittorumban kasilta eläinlääkäreille. Jarmolla oli vastaaja josta sai kaks eri nroa. Toinen oli varattu ja toisessa oli vastaaja. Kahtakymmentä vaille 10 pääsin läpi toiseen nroon ja sielläkin oli vastaaja. Jätin viestin johon vastattiin onneksi aika pian. Aika saatiin kolmeksi.
Ikinä ei oo tunnit olleet niin pitkiä kuin sillon.

Seuraava kohtaus tuli tasan 12tuntia edellisestä. Kessu oli Aksun boxissa, petas petiä itelleen. Kaatui ja alkoi kouristelemaan. En kattonu tai en muista katoinko ees kelloa mutta kohtaus oli taas raju. Se heittelehti pitkin boxia ihan holtittomasti ja näytti että nielee kielensä. Yritin soittaa lekurille että voitasko tulla heti tai pääsiskö se meille mutta ei vastannut kun oli leikkausta tekemässä. Kaikista eniten inhosin itteäni, miksen yrittäny soittaa jo torstaina ell ku aanasin tämän..
Kouristelun loputtua pappa oli aika rauhallinen,  ei halunnut tulla boxista pois, nukkui tai katteli ympärilleen.

Seuraava kohtaus tuli sitten klo 13 eli tunti ja 20 min edellisestä. Se oli lyhyt, ehkä puol minuuttia.
Sen jälkeen pappa jatkoi nukkumista.
Kahen jälkeen käskin sen pois boxista ja mentiin pihalle, se käveli ihan omin jaloin ja vaikutti normaalilta päällisin puolin. Mutta ulkona se hortoili vaan sinne tänne. Välillä pysähtyi ihmettelemään kottikärryjä tai auton keulaa..

Viimein päästiin lähtemään siikajoelle. Autossa pappa yritti koko matkan kiivetä mun syliin. Koira joka ei oo koskaan halunnut syliin..
Lekurissa oltiin vähän etuajassa, lääkäri onneksi ymmärsi ja peru postikeikkansa. Kessu sai rauhottavan autossa. Muutama sekuntti ja se nukahti. Se nukkui tosi syvää ja rauhallista unta. Pappa oli väsynyt. Ikinä en oo ollut niin tyytyväinen ja varma koiran lopetuksesta.
Seuraavaksi se sai nukutusaineen ja lääkäri meinas, että se menee varmaan siihen mutta ei. Sydän ois jaksanut.. Laitettiin vielä viimeinen piikki ja pappa lähti kauniisti nukkuen rauhallista unta sinne missä monta kaveria oottaa.
En voi ku kiittää pappaa liki 15vuodesta ja pyytää anteeksi etten kokeillut saaha lekuria kiinni torstaina jo.

Toisaalta pappa sai lähtä "saappaat jalassa", jos edeltävää vuorokautta ei lasketa. Se sairasti elämänsä aikana yhden rajun ripulin, muuten se oli ikänsä terve.


Kessu 17.3.1995 - 11.12.2009

Nyt on minun aikani päästä lentoon.
Saada takaisin nuoruuteni elinvoimat,
olla vapaa liitämään lailla linnun.
Ja muistakaa, että en ole kokonaan poissa.
Vaikka ette minua enää näe,
kuljen silti mukananne.
Jään asumaan sydämiinne.
Minä katselen teitä pilvistä,
seuraan joka askeltanne.
Minä vartioin untanne.
Kun olette surullisia tai yksinäisiä,
minä olen luonanne.
Eikä eromme ole ikuinen,
vielä tulee päivä jolloin taas tapaamme