Nyt on blogin kirjotus ollu niin heikoilla ettei kykene muistamaan puoliakaan tapahtuneista.. Lunttaan toisilta osan ja se mitä ei muut oo kirjanneet jää kirjottamatta multaki.

Me käytiin Aksun kans ne Kokkolan tokokisat. Päivämäärästä ei oo mitn muistikuvaa.. Eikä paljon muustakaan. Ainoa mitä muistan varmasti on se, että siellä oli sairaan kylmä ja meillä meni älyttömän myöhään. Niin ja se, että Aksulla on pöllön pää ja kurjen kaula . Se pystyy haistelemaan ittensä ympäri liikahtamatta senttiäkään..
Aksu teki iloisesti ja oli paremmin vireessä kuin aikasemmin kisatessa mutta me molemmat möhlittiin joka liikkeessä jtn ja pisteitä tippu enemmän ku tuli. Miinukselle ei ihan päästy mutta ei se kauas heittäny. Pahamieli ei jääny kuitenkaan.

Aksun kans reenailtiin maanantai iltasin agireenajien joukossa häiriön alla siihen saakka ku alotettiin urakoimaan todenteolla naapurille omaa kenttää.
Sen jälkeen reenit onki ollu aika vähänä..

Aksu ja Armi loukkas jossain vaiheessa kumpiki oikeat takasensa ja ontuivatki niitä tasaseen ja täsmälleen samaan tahtiin jonkin aikaa. Syytä en tiiä mutta veikkaan hepojen perään spurtteja... Kumpikin on kuitenki yhtä identtisesti nyt elävien kirjoissa.
Outo juttu ja outoja koiria..

Sen jälkeen kun identtiset ontujat lakkas ontumasta sattu Piparille onnettomuus.. Vietiin koirat uimaan ja tietenki oli sunnuntai ilta... Porukka ulos autosta, valkeet ja Lumo täysilla kohti rantaa... Mä, Pipa ja tytöt peräsä... Pipa oli just juoksemasa mun ohi kun Armi tuli vastaan, ne törmäs satasella toisiaan vasten! Kuulu vaan läsähdys ja Pipari lensi kaarella maahan.. Mieletön huuto ja koira kramppaa ihme asennossa kentässä.
Mä en uskaltanut ensin koskea siihen, olin ihan varma että siltä meni niskat tai selkä.. Mutta kun huuto ja kramppaaminen vaan jatku ja jatku tulin tulokseen että pakkohan se on pois viiä. Otin koiran syliin, se veti itteään kramppiin edelleen ja huusi niin maan pirusti. Yhtäkkiä huuto loppui ja se alkoi korisemaan, sitten veti pari kertaa henkeä syvään ja valahti ihan veltoksi. Sanoin, että tää kuolee nyt.. En varmaan ikinä oo säikähtänyt niin paljon. Kerkesin kelata mielessäni sata ja yks asiaa..
Kävelin autolle ja laskin Pipan maahan... Hetken kuluttua se nousi ylös ja hakeutu mun syliin, ilman etujalkoja... Piti tiukasti kiinni ja tärisi.
Porukka autoon ja kotiin. Kotona se otti jo pihalla muutamia askelia ilman oikeaa etujalkaa mutta alkoi yhtäkkiä huutamaan ja heittäytyi maahan.
Siitä näki että sattuu ja kovasti.
Kaivoin lääkekaapin, ei rimadylin rimadyliä.. Soitto Jossulle ja naapuriin ensiapuun.
Jossu taivutteli ja väänteli niskan aluetta, löytämättä sieltä mitn mikä ois ollut kuolemaksi ja taispa samalla rauhotella muaki.. Lopulta isolla työllä saatiin työnnettyä Pipalle rimadyl nieluun vaikkakin näytti siltä että se tukehtuu siihen..
Yö meni valvoessa, olin ihan varma että loppu tulee mutta Pipa on taistelija, henkiin se jäi. Aamulla yritin soittaa ties minne sille kuvaus aikaa siinä onnistumatta... Hitaasti ja varmasti tyyppi parani kuitenkin. Nyt on kaikki hyvin ja Pipari jatkaa nauttimista elämästään ja mä Piparista .

Heinäkuun ekana viikonloppuna (4.-5.7.) matkattiin naapurimaahan, ihan Ruotsin puolelle. Ihmisväkeä oli kyytillä mä, Jossu AnneH, Heini ja Saana. Koiria oli 24 tassuparia, 12 etujalkasellaista ja 12 takajalkasellaista. Yhet kintut oli Aksun, loput corgeja eli Woody, Trina, Veltto, Vätys, Unto, Pirkko, Femma, Misiu, Ringa, Katti ja Jannu.
Tuollasen ihmis ja koiramäärän sovittaminen vaniin ei tehnyt minkäänlaista ongelmaa, eli en luovu vanista ikinä koskaan .
Lauantaina aloitettiin Haaparannalla Ruotsin Corgiseuran erikoisnäyttelyssä. Cardeja oli nelisenkymmentä ja tuomari oli enkkumaasta oleva Julia Swan, lancashire heeler -spesialisti.
Meijän porukka pärjäs tasasen hyvin ja Pirkko tais olla ihan paras kaikista vanissa matkanneista eli PN2, Jossun Misu teki kuitenkin varmaan vaikuttavimman suorituksen ollen valioluokan ykköspallilla. Ei siinä muuten mitn ihmeellistä mutta koira oli vielä hetki sitten takaosaton, halvaantunut malli. Hienosti on poika kuntoutunut!
Lisäksi Misiun jälkeläisluokka palkittiin BIS sellaisena että Big Woods kasvisluokka myös.
Ei niinku paska reissu ollenkaan!

Hapiksesta jatkettiin matkaa kaupan kautta Kalixiin josta Jossu oli meille mökin vuokrannu. Mökki löyty ihan pienen harhailun jälkeen ihan helposti..
Mökkerössä Jossu ja Anne kokkas meille gourmee lounaan,päivällisen ja iltapalan samassa paketissa, hyvvää oli!
Luffetki sai ruokaa ja lenkkeillä hetkisen ennen nukkumaan menoa.

Aamulla matka jatku Piteån kupeeseen Sjulnäsiin KV näyttelyyn.
Kehä alkoi cardien arvostelulla. Tuomarina oli tällä kertaa Tuula-Maija Tammelin Tanskasta ja koiria paikalla 20+. Päivä alkoikin hienosti..
Vätty voitti luokkansa, Unto voitti luokkansa, Misiu voitti luokkansa, Jannu voitti luokkansa. Paras Uros luokassa Misiu veti pisimmän korren, vaikka kilpakumppani meinas rouhasta siltä takaliston irti. Jannu oli kakkonen, Unto neljäs. Serti meni Untolle, joka tarkotti SE MVA-tituleerausta. Onnea ihanalle herrasmies Untolle vieläki!

Nartuissa luokkavoittajia olivat Pirkko ja Ringa. Parhaan nartun valinnassa meidän akat antoivat kylmää kyytiä naapurimaan emännille. Ykkönen Pirkko, kakkonen Trina, nelonen Ringa ja viides oli Katti. Serti ja CACIB tulivat Pirkolle ja sekin saa nyt lisätä nimensä eteen kirjaimet SE MVA. Hauskaa ja hyvä me .

Rotunsa parhaan valinnasa vastakkain olivat Misiu ja Pirkko. Kärppä (siis Pirkko) veti uskomattomilla liikkeillään pidemmän korren. Joo,luit ihan oikein. Pirkko on alkanut esiintymään ja pistää parastaan (ainakin melkein) jopa kehässä.

Kasvattajaluokka oli ROP-ryhmä (Katti, Trina, Unto & Pirkko), samoin Misiun jälkeläisryhmä (Katti, Vätys, Trina ja Veltto).

ROP-vetskuksi valittiin Jannu ja VSP sellainen oli Ringa.

Aksu kävi omassa kehässään jossain cardi urosten ja narttujen välissä ollen VSP sertillä ja jopa cacibilla. Kehäsihteeri unohti vaan antaa sen hiton sertin meille, cacib kyllä saatiin.. Onneks Jossu kävi sitten kyselemässä jotta mihkä se serti jäi . Eli niitä kuuluisia puhuttuja sertejä joo .

Isot kehät olikon sitten melko sirkusta, joka paikassa ois pitäny olla tietenkin yhtäaikaa.. No kaikesta suoriuduttiin ja mä pääsin helpolla. Mulle siunaantui vain ja ainoastaan Jannun vetsku kehään vienti ja Jannu käyttäytyi oikein hienosti etsiessään Jossu jonka äänen kuuli kasvisten kokooma kehästä . Sijoitusta ei tullut mutta mitä väliä.
Kasvattajaluokka jäi myös ilman sijoitusta, mutta Misiun jälkeläisryhmän kanssa pokattiin komea BIS2-ruusuke.

Pirkko esiintyi ryhmäkehässä hienosti ja mulla ja Heinillä oli kehän laidalla niin mahoton yskä että ihmiset tais siirrellä jo tuolejaan kauemmas sekä Jossua naurattaa kehässä..
Sijoitusta ei sieltäkään mutta Jossu oli kehän jälkeen kuullut tuomariaitiosta kivoja terveisiä. Kaunis, ryhdikäs ja upeasti liikkunut Pirkko oli huomattu ja laitettu merkille. Tämä oli ehkä sijoitustakin parempi uutinen.

Kotimatkalle päästiin alkuillasta. Tovin ajamisen jälkeen piti pysähtyä kuvaamaan tuoreet valiot ja varjovalio Aksu

Kotimatka tais mennä hyvin ja oletettavasti kotiinki saavuttiin joskus..
Kiittikset matkaseurasta kaikille!

Ruottin reissun jälkeen on työstetty naapurin kenttää tai lähinnä muut on työstäneet, mä oon vaan käyny välillä syömässä ja näyttäytymässä..
Reenattu ei kuitenkaan olla.. Eikä paljon muutakaan..
Eiku joo,kuvattiinhan me valiota täsä välisä.. Mä en oo vaan kopsinu kuvan kuvaa..

18.7 Armi oli Oulun KV-näytelmissä Mirkan kans. Mä olin sillon suolla MM-kisoisa potkimasa jalkapalloa  .
Armi oli ollu PN2 kaikilla vara hässäköillä ja käyttäytynytki ihan kohtuudella. Mirkalle ääretön kiitos ku viitit haalata tyypin sinne!

Viime sunnuntaina mä istuin koneella patalaiskana.. Jossu laitto mulle viestiä joskus kahen jälistä että lenkille..Mä, että ei pysty ei kykene.. Lapsia, omia ja hoitolaisia.
Neljän maisa tuli viestiä että kaverin koira kadonnu säikähtäessään jtn, etsintäpartio kasaan. Hävis lasten hoito huolet ja laiskuus samantien ja niinpä tuli su ilta taaplattua pitkin pattijokea. Jos jtn positiivista toisen katoamisesta saa ja voi hakea niin se että meillä lenkkeili kaikki koirat sille päivää.. Välillä käytiin vaan vaihtamassa luffet kotona jatkaaksemme etsintöjä.
Etsinnät jatkuivat maanantai iltaan kunnes pikkuinen griffoni viimein löytyi, märkänä ja peloissaan mutta niin onnellisena omistajansa sylissä ettei näky taida unohtua ikinä .

Tänään, hetki sitten korkattiin Jossun kenttä, se on niin ku valmis! Ihan valmis!
Ekaks tokoteltiin Aksun ja Fyran kans. Aksu oli ihan oma ittensä, tekee mutta hajut... Loppupeleissä se teki eikä haistellut.
Seuraabaksi Aksu korkkas agility uransa joka tais päättyä ihan samantien . Jossu vei sitä, mun pää eikä ees kroppa ois kestäny.. Hyvin se veti mutta ku blondi ei tajuu.. Se hyppää ja limboaa yhtä aikaa .

Seuraavaksi oli Fyran vuoro liitää. Ei mainittemista, sehän liitää.

Sitten kentälle asteli Kärppä..Kilari-Kärppä... Se valssas ja tanssas.. No ainaki sillä oli hauskaa! Oli muuten meilläkin..
Mä oon aina sanonu että agi on Pirkon laji! Vauhtia sillä ei puutu.. Vielä ku hippasen pysys hanskasa.. Väliin se veti ihan omaa rataa ihan siks ku putki sai sen sekoamaan mutta eikö se oo pääasia että on mukavaa?