Meitähän on viihdyttänyt kummitus niin kauan kun ollaan täällä asuttu...Kaiken näköistä kepposta ja mietittävää se on meille järjestäny.
Sillon ku Salli muutti meille eikä tallissa ollut muita heppoja,kummitus päästi Sallin tämän tästä irti.
Kun Dee muutti Sallin kamuksi kummitus intoutui päästämään molemmat ponit tallista muutaman kerran.
Ponit ja hepat on saaneet olla rauhassa sen jälkeen kun mä juttelin kummituksen kans...Juujuu,ihan vakavalla naamalla :-).
Koiria se on myös päästänyt pihalle ja sisälle ja muutenkin asetellut vääriin paikoihin muutamia kertoja.
Laittanut ovet lukkoon ja hukannut avaimen.
Kerran jopa sammuttanut kiertovesipumpun.
Lisäksi paljon kaikenlaista pikku jäynää tyyppi on tehny,huumorintajunen kaveri ;-).

Nyt ei oo vähään aikaan kutvosta täällä näkynytkään...
Taitaa olla raukka pahasti sairas/loukkaantunut...
Viime yönä heräsin vessaan ja makuuhuoneen ovelta eteiseen johti veritippoja,ensin aattelin että Mokalla on alkanu juoksu,samalla kyllä mietin että sehän runsaasti vuotaa ja miten tipat on noin sievässä jonossa...
Eteisestä löyty sitten kaks isompaa (ehkä kämmenen kokoisia) verilammikkoa,toinen oli ihan tummanpunaista verta ja toinen vaaleampaa.
Vessahätäkin siinä sitten unohtu kun piti alkaa valoja sytyttelemään ja käymään elukoita läpi.
Kaikki koirat niin ku kissatkin nukkui tyytyväisenä ja kattelivat aika ihmeissään kun mä pyörittelin keskellä yötä niitä..
Tepekin heräs jossain vaiheessa ihmettelemään eikä löydetty yhessäkään ketään kenestä se veri määrä ois voinu valua...
Ei jää muita vaihtoehtoja kuin Kummitus Kutvonen!
Aamullakin kaikki elukat oli ok eikä verta ollut ilmestynyt lisää.Toivottavasti Kummituksellakin on kaikki hyvin..

Päivällä käytin reilu kolme tuntia seikkailemassa hummastinvaaran/järven metsissä koirien kans.
Mukaan pääsi Aksu,Pirkko,Hippa ja Armi.
Tarkotus oli että mä jään Aksun,Pirkon ja Armin kans kävelemään mökkitien varteen ja Tepe vie Hipan kans auton mökille jatkaen matkaa ihan omia metsästys polkujaan ja kohdataan sitten mökillä jossain vaiheessa...Kuinkas kävikään?



Pitkästi ei ehditty paimenten kans taivaltaa kun vastaan tuli tämmönen kokoonpano.
Kuka löysi kenet?Arvelen että paimenet ajurin...Ne kun aina lenkillä paimentaa Hilippaa ettei se pääse kauas.Nyt sitä tuotiin oikeen kahen tulen välissä mamman luo...Ei oo helppoo silläkään ;-).

Kymmenisen minuuttia muiden jälkeen ilmestyi tämmönen


PerikseiannetaPirkkohan se :-).Samat reitit on kierrettevä ku toisetkin vaikka upottavalla suolla ja vaikea kulkuisessa metsässä..Tyhmä vai sisukas?

Kamerasta loppu patterit heti alku metreillä mutta hauskaa oli.
Paitsi ne hiivatin suopursut..Taas on illan saanut niistää ja rääsätä!

Nyt on onneksi koirat pesty (jokaikinen suokuraojavesi on kahlattava läpi..)  ja elämä voittaa.
Kerran vielä heinixiä kitusiin ja nukkumaan,hyv jöö!