Lumet suli tosi nopiasti ja upiasti. Kurakausi oli oikiasti niin lyhyt etten mä tajua vieläkään. Hetki toki eleltiin täällä saarella mutta vähällä päästiin. Metissä on vielä hiukkasen lunta sielä täälä mutta pellotki on jo ihan sulaneita.
Viime viikolla käytiinki kahteen kertaan testailemassa toimiiko koirien nenät. Eka kerralla mukaan pääsi Aksu, Piru ja Nanni. Nanni eka kertalaisena sai alottaa ja hyvin kakara jälesti ja makkaransa pellolta löysi. Se teki yllättävän rauhallista työtä mikä yllätti aika isosti, penikka kun on niin ahne ettei mitään rajaa niin ajattelin sen repeävän nahoistaan ku haistaa makkaran.
Seuraavaksi oli Pirun vuoro. Piruhan kävi viime syksynä pari kolme kertaa kokeilemasa makkarajälkeä mutta siitä ei suoraan sanottuna tullut yhtään mitään, liikaa virtaa ja liian vähän keskittymiskykyä.. Aika oli näköjään tehnyt tehtävänsä ja Piru ajoi nyt jälkensä tosi hienosti!
Vimppana oli Aksun vuoro. Jäljestys on se Aksun juttu, siis ihan se ykkössellanen jos Aksulta kysytään. Se tykkää käyttää nenäänsä ja rakastaa jäljenajamista. Nyt se rakkaus lajiin meni hiukan yli.. Jätkä veti semmoset kilarit ja sekavat ettei mitään järkeä. Se ehti karata autostakin kahteen otteeseen hillumaan pitkin peltoja omaa vuoroaan ootellessaan. Kerran mun piti palata Pirun kans jäleltä viemään Aksu autoon kun se tunki ensin väkisin autosta, sitten veti tyttöjä pitkin peltoja perässään ja lopulta veti pään pannan läpi ja karkas.
Lopulta kun oli ihan oikiasti Aksun vuoro se oli saanu jo ittensä semmosille kierroksille ettei jäljenajamisesta tullut yhtään mitään eli paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Onneks nuoriso paikkas vanhemman ja viisaamman töppäilyjä .

Toka jälkireeni oli sitten reviksellä Tiinan, Sisun, Potson, Pirun ja Nannin kans. Nuoremmat sisarukset alotti ja kumpikin osas käyttää nenäänsä ihan hienosti.
Isommille siskoksille tehtiin jälet kauemmas pellolle johon siirryttiin Tiinan kans samalla autolla ja jopa Piru ja Sisu matkusti samasa autosa, onni on kestävä häkki .
Piru pääsi hommiin eka, välillä se keskitty asiaan ihan hyvin mutta välillä taas oli ihmeellisiä herpaantumisia... Piti katella autolle tai kuunnella metikköön.. Semmosta se on ku on vieras pelto, sisko autossa eikä keskittymiskyky oo ihan kymppi. Loppuun asti päästiin kuitenkin ja kyllä sitä jälestykseksi voi sanoa. Paljon parempi ku viime syksynä.

Tottistakin ollaan tehty. Pirun seuraaminen alkaa olla jo hyvällä mallilla, samoin jäävät liikkeet vaikka se kyllä tarjoaa liian aktiivisesti maahanmenoa joka väliin ennen ku kerkeen ees mitään sanoa.
Aksukin tekee ihan ok mutta se perkele on alkanu taas ennakoimaan jääviäliikkeitä ja sitä myöten hidastelemaan seuraamisessa. Ja jostain syystä se hakee väkisin seuraamispaikkaa melkein puolen metrin päästä minusta.. Argh!
Oon nyt palkannu sitä pallolla ja se tekeekin liikkeet ilosemmin ja vauhdikkaammin mutta sitä myöten on tullu näitä ihmeellisiä sivuilmiöitä.. Noh, jtn tarttee keksiä.

Tänään ilmosin kerhon omaan näyttelyyn Aksun, Armin, Siimen ja Pirun. Piru on kai ainoa jolla on karvaa näyttelyssä, muut on ihan kaljuja.. Eli meijän tavote ois sitte Pirulle sininen tai ees se keltanen nauha .

Pirkko tosin alkaa näyttää siltä että se on oikeesti pieniin päin. Eli saa ny sitte nähä meneekö meiltä näyttelyyn kukaan.. Tää homma on nyt Pirkon vallasa .