Tenavilla ja sitä myöten tietty mullaki alko loma perstaina. Heti lauantaina oli niin mahtava auringon paiste etten malttanu olla pakkaamatta koiria autoon ja häipyväni mettään. Nyt onneks näyttäs siltä, että yskät on yskitty ja Armi ja Hippa säästy koko taudilta (koputtelen päätäni). Mukaan pääsi siis nää kaks tervettä kaveria ja Piru joka yskähteli joskus alkuviikosta muutaman kerran mutta ei sen kummemmin. Ensin meinasin, että otan koko jengin mukaan mutta onneksi maltoin mieleni,  mökkitielläki oli mua vyötäröön asti lunta, ei ehkä ois tehny toipilaille kovin hyvää siellä riehuminen.
Ihan hippasen sai Rinsessa-Hipalle nauraa joka nostettiin nojatuolistaan ulkomaailmaan lenkkeilemään eka kertaa tälle talvelle. Voi veljet mikä elukka.. Hippahan inhoaa, kylmää, vettä, lunta, siis yleensäkkin märkää.  Se ei ulkoile jos ei oo viimenen pakko paitsi kesähelteellä. Nyt ku on ollu nuita kovia pakkasia niin se on viettänyt 23 tuntia vuorokaudessa elostaan omassa nojatuolissaan. Se viimenen tunti menee ruokakupilla ja pallotellessa meneekö se ulos vai eikö mene.. Suosiolla sitä ei sinne saa, se joko kannetaan tai "ajatetaan". Ajattaminen vaatii useamman ihmisen ja vielä nopealla reaktio kyvyllä varustetun. Hippa ku on nopee.. Se saattaa kiltisti kipittää ovea kohti ja yhtäkkiä vaihtaa suuntaa seinistä vauhtia ottamalla, sillon se on paras saaha kopiksi ja antaa uus suunta..
On se ajokoira, suomalainen sellainen. Sitkeä sissi.. Mutta ei missään nimessä joka sään koira. Ajossa se kyllä viihtyy kelissä ku kelissä vaikka ois tassut auki mutta niitä jälkiä se ei lähe vapaaehtosesti hakemaan, jos ne sille joku nenän eteen tuo niin se on menoa sitten.

Lauantaina Hipan kohtaloksi koitu kuitenkin lähtä aurinkoiseen keliin ulkoilemaan. Ajeltiin humpalle tarkotuksena jättää auto hummastinjärventien varteen ja kävellä mökille makkaran paistoon. Näin myös teimme vaikka Hippa oli sata kertaa sitä mieltä ettei voi kävellä ku lunta on liikaa ja palelee, matka taittu siis roikkuvaa ajokoiraa työnnellen kauemmas ja samalla hokien että en ota syliin, juokse!
Mökille kun lopulta päästiin Hippa katteli puun jonka juurelle paistaa aurinko ja alotti järjestelmäsin sängyn tekemisen..


Patjaksi tarvittiin pajuja...


Mutta eihän se Rinsessalle riittäny, kylmä oli muka siltiki..


Peitonhan se tarvi.

Kaks muuta hurjaa paineli menemään umpihangesa minkä kerkesivät


Hippa raukka otti etumatkaa autolle lähtiisä, ku aurinko ei enää paistanu sen sänkyyn.. Se löytyki mökkitien varresta tekemäsä petiä itelleen.. No lähti se mukaan siitä ku kovasti käskettiin.
Reilu neljä tuntia ulkoilua saikin ajurin pysymään nojatuolissaan seuraavat kaks vuorokautta.

Sunnuntaina käytiin Pirun kans reeneisä jotka menikin paaaljon paremmin ku edelliset. Siis kuulemma tuhat kertaa paremmin!
Kotona ollaan leikitty ja tottisteltu. Seuraaminen alkaa olla jo mallillaan, ku mä keksin että sitä keskittymistä voi oikeesti vaatia tuolta elukalta... Ainoa isompi ongelma sen kans on ryöstäminen..Siis ku se vie palkat käsistä, taskuista ja vaikka housuista, ryöstämiseen se käyttää silkkaa voimaa ja hampaita... Eli mä jään toiseksi.

Aksuki on tottistellu ja edelleen se toimii.. Tarvis varmaan kokeilla kimppatokotteluja vieraalla maaperällä..? Jos toimii sieläki nii perkele Hanna, me lähetään sun mukkaan! Joo, tää oli lupaus

Porukka alkaa olla toipunu yskästä eli säikähyksellä selvittiin, kukaan ei kuollu. Ollaan otettu muka rauhallisesti siis bändi rokkaa pihalla..









Eihän ne rauhassa oo mutta liekköpä kuoleman sairaitakaan ku jaksavat temmeltää

Ja Katjalle, joo. Poksu on shettis ja meille tulee varsa... Ihan näinä päivinä