14.11 oltiin heijastinlenkillä,eli näkyvyys tempauksessa.Tarkoituksena tuoda heijastimen tärkeys ja loistokkuus esille niin pimeällä kuin katuvalojen alla ja hyvin taisimme onnistua.
Meitä oli vajaa 30 ihmistä,tuplasti koiria ja kolme ratsukkoa mukana.Kuljimme yhtenä saattueena reilun 10km lenkin ja ainakin huomiota saimme,päästiin paikallislehden etusivullekkin :).
Jossu oli saanut kerättyä lahjoitus heijastimia reilu 200 ja niitä jaettiin kanssa kulkijoille,kaksi ja nelijalkaisille.
Kaikki koirat ja hevoset käyttäytyivät nätisti,paitsi Aksu..
En tiiä mikä sitä riivas,se oli aivan järkyttävä...Rähisi kaikille uroksille ja mulla oli täys työ saada pideltyä sitä..Sitten kun otin sen sivulle se ulisi ja mutisi koko ajan..
Ja mä kun otin Aksun,Pirkon ja Siimen mukaan ihan siksi että ne on takuu varmoja käyttäytyjiä isossa porukassa.
Puolessa välissä matkaa mulla oli käsi jo ihan tunnoton koiran roikottamisesta ja päätin palata oikotietä kotiin,mutta onneksi Anne oli autolla matkan varrella ja nakkasin Aksun sen kyytiin.Varottelin siinä lennosta Annea että se voi nostaa metelin kun me jatketaan matkaa,mutta kiltisti se oli sitten autossa ollut.
Ei,en mä keksi mitä tuon koiran päässä liikkui..Sen jälkeen(eikä ennen) ei ole ollut mitään ongelmia kenenkään kanssa,eikä toivottavasti tule.
Aksun kans ollaan jatkettu piha tottistelua kun lumikin kävi maassa,ei valittamista edelleenkään..Hiotaan,hiotaan,jos keväällä uskaltautuis sinne BH-kokeeseen..
Perjantaina,eli 16.pvä piti Mokan kans käydä lekurissa.
Sen selkä on ollut pitkään ihan ok,särkylääkkeitäkään ei oo tarvittu kuin joskus kesällä viimeksi.
Perjantaina se olikin sitten yhtäkkiä täysin jalaton...takapää ei ottanut alle yhtään ja etupää erittäin heikosti.Noin huonona se ei ole vielä ollut.Annoin särkylääkettä lääkäriin pääsyä ootellessa,mutta ei siitä ollut mitään hyötyä.
Mun piti kantaa se autoon kun lähettiin lekuriin ja olin aika varma että se on meijän viimeinen reissu..Päätettiin kuitenkin kokeilla kortisoonipistosta,edellisestä kun oli aikaa jo vuosi.
Vartin päästä piikistä Mokka olikin jaloillaan ja ihan oma itsensä.
Taas mennään,mutta kukaan ei tiedä kuinka kauan.Kyllähän tässä on pakko alkaa varautumaan pahimpaan...Mutta niin kauan kun muorilla ei ole jatkuvia kipuja,jalat kantaa ja pää toimii niin mennään päivä kerrallaan.
Maanantaina käytiin Akan, Aksun,Mirkan ja Ukon kans potkuri lenkillä.
Aksu pääsi ihan eka kertaa potkuria vetämään,vähän meinas ensin hirvittää,siis mua ei koiraa,kun vauhti meinas karata käsistä..Mutta onneksi oli Aivot eli Akka mukana :).Hyvin se sujui ja hauskaa oli.Nyt ottaakin päähän kun lumi suli ja kurakelit on ilonamme taas!!Eli talvea ootellessa...
Pirkko ja Siime...(äly)kääpiöt...suunnittelevat kai korvisten laittoa...
Lauantai iltana kumpikin halus leikkiä just samalla pehmotipulla ja olipa niin ihana tipu että siitä piti matsata ihan tosissaan,tuloksena kummallakin sievät reiät korvissa.Suunnittelin jotain hakaristejä tms niihin..
Armi kasvaa että kohina kuuluu..Se on erittäin vilkas ja omatoiminen kakara varustettuna kaiken maailman tahdolla,on taistelutahtoa ja omaa tahtoa vaikka muille jakaa..
Pihalla sitä saa vahtia koko ajan,se ehtii joka paikkaan ja onpa mennyt jo pimeällä pariin otteeseesn hukkaankin kun surutta painaa kissojen perässä pimeälle pellolle.
Pirkon kanssa alkavat olla jo aika tasavertaisia paini kamuja :).
Aksunkin kanssa painitaan mutta Aksu on vielä vähän liian iso...
Riiviö?Minäkö?En kai..
Kommentit