28.2 Takku muori lähti viimeiselle matkalleen.
Takkuhan oli "mun" vehnäterrieri joka asusteli usemman vuoden Pihlajakosken perheessä tuossa ihan liki. Takusta jouduin luopumaan aikoinaan koska eivät tulleet Mokan kanssa toimeen, eivät sitten niin millään :/
Onneksi Takulle löytyi maailman paras koti ja koira oli varmasti onnellinen. Siitä huolehdittiin loppuun asti enemmän kuin hyvin. Edelleenkin suuri kiitos Pihlajakosket, ihan kaikesta

Hiihtolomalla käytiin leppävirralla. Olihan meillä taas mukavaa. Syötiin, juotiin, saunottiin, ajettiin jäärata rallia jne. Eli perinteinen meininki.
Heta toi leppikselle amerikanakita uros Basson ja Basso matkusti sieltä junalla Kauhajoelle Jennan koiraksi.No koeajalla vielä mennään mutta jos kaikki menee yhtä hyvin kuin tähänki asti niin Basso "jää taloon".


Basso on uskomattoman hieno luontoinen eikä ruma ulkomuodoltaankaan, kovasti toivomme että kaikki menis hyvin tästä eteenkin päin :)

Kaivo aloitti isojen poikien reenailut toissa viikonloppuna ja tänä viikonloppuna jatkettiin. Noh, semmonen dieselihän se on. Kyllä se leikkii, saalistaa ja taistelee mutta ei ihan aina vaan just sillon jos sitä sattuu huvittamaan. Annetaan ajan kulua ja katellaan mikä se on Kaivon laji :).
Kaivo on tässä viikon sisällä päättänyt miehistyä muissa ihan asioissa ja ihan hippasen on meinannu olla hermo koetuksella sen kanssa.. Asioista ollaan jouduttu keskustelemaan aika isostikkin välillä eikä lopputuloskaan oo vielä ihan selvillä. Perkele, katellaan!

Pirukin on pureskellu molaria talvitauon jälkeen ja hei, tauko on tehnyt hyvää! Viikko sitten reenit meni hyvin, koira oli vaan ehkä hippasen liiankin innokas. Tänään se oli hyvä, siis oikeesti hyvä! Ruu teki elämänsä parhaan reenin, purut suju ja hallintakin oli kunnossa, siis wau!


Kaivo


Piru


Eilen illalla Basso olikin sitte varastettu kauhajoella... Sitä etittiin poliisin, kissojen ja koirien kanssa. Ei mitään havaintoa. Veispuukkiin ku saatiin kuvan kera ilmoitus kiertämään (joka lähtikin sukkelasti luoja tietää kuinka monen ihmisen seinälle) koira löytyi nopeasti. Jenna sai oudon puhelun oudolta tyypiltä joka osas kertoa koiran olevan jonkun toisen oudon tyypin luona n. 30 kilometrin päässä . Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, koira saatiin hengissä ja terveenä takaisin. Silti mä haluaisin tietää kuvion mitä on tapahtunut. Kovasti epäilen että koira on varastettu myytäväksi eteen päin mutta kun veispuukissa alkoi sana levitä kulovalkean tavoin ajatuksesta luovuttiin.
Tälle iltaa asuntolan vartija oli käynyt kertomassa että asuntolalta ja lähistöllä olevista rakennuksista on löytyny outoja kengän jälkiä, kaikki maholliset ovet on kuulemma käyty kokeilemassa.. Ilmeisesti ei löytynyt muuta varastettavaa kuin koira

Että pitäkäähän koiranne valvovan silmän alla, ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu.


Kevättä rintoihin ihan jokkaiselle!

-Kaija Koo-

Rölli 17.8.1993 - 9.2.2011

Lölli, Röpölölli,Pölli, Hra Rölli, Kissa.

Ei oo meillä Rölliä enää :( Rölli nukkuu ikiunta koiratarhan vieressä kuusen alla.
Rölli oli enemmän kuin kissa.. Ihmisillä on aina elämänsä koiria, Rölli lienee sitten mun elämäni kissa.
Rölli oli pieni, ehkä viis/kuus viikkonen ku se tuli meille. Ja hitto mä olin onnellinen ja ylpee. Siis mulla oli kissa! Kissa pieni oli vaan lähtösin aika heikoista lähtökohdista mutta en mä sitä sillon niin tajunnut enkä kauheesti ajatellutkaan. Pääasia oli että mulla oli kissa, oma kissa.
Nimensä se sai siitä kun sylki ja sähisi kaikkea liikkuvaa päin. Posahteli ku pommi.Se oli ihan Rölli. Mä jo kerkesin aatella ettei siitä tuu eläjää mutta yhtenä aamuna se nukkuki Toscan viekussa, ihan liki. Tosca sen pienen sähikäisen tais kesyttää.
Toscasta ja Röllistä tuli erottamat, Rölli kävi joka ilta tasan klo 22 Toscan tissillä.. Kaks hylkiötä . Röllistä kasvoikin mitä mainioin kissa.
Lapset oli ainoa asia mihin se ei tottunut. Lapsivieraita kun oli kylässä, Rölli meni piiloon eikä tullut pois.
Jennan syntyessä ja kasvaessa se ei reagoinut Jennaan millään tavalla mutta kun Jenna oppi kävelemään sai se ihan ekaks Rölliltä kaikki kymmenen kynttä ottaansa.. Tämän jälkeen kaikki olikin ok.

Rölli eli elämänsä ensimmäiset 10 vuotta sisäkissana mutta sitä huolimatta onnistui karkaamaan pari kertaa.
Ekalla kerralla Herra Kissa löytyi poltettuna, molemmat etujalat oli käryytetyt niin pahoin ettei Rölli liikkunut viikkoihin. Tästä se toipui kuitenkin kohtuu nopeasti.
Toisen kerran Rölli karkas vajaa vuoden vanhana ja löytyi silloin auton alle jääneenä. Molemmat lonkat oli murtuneet, lekuri vertas niitä "pahasti lonkkavikaisen tanskandogin lonkkiin". ( diagnoosikin on mulla tallessa jossain tuolla). Lekuri kuitenkin meinas, että jos lonkat siitä luutuu, niin kissa elelee vielä vuosia, joskus vanhoilla päivillä lonkat voivat alkaa vaivaamaan.
Lonkat luutui, Rölli parani ja karkaspa vielä kerran. Silloin oli ollut kikkailemassa naappurin rottweiler lauman kanssa. Melkein oli kerennyt karkuun mutta yksi rotikoista oli ehtinyt saada persiistä kiinni... Sitten paranneltiinki paisetta persiistä.

Rölli eli Herroiksi ja tiesi olevansa erityisasemassa. Jos mä kielsin tenavia ja ne ei uskoneet, niin Rölli puuttui peliin. Yks esimerkki tulee heti mieleen.
Mä ja Mirka juotiin kahvia keittiönpöydässä, Rölli oli jossain siinä. Joona tuli säästöpankin kans pöytään ja kolluutti kolikoita pöytään moneen kertaan... Mä sanoin, että lopeta.. Joona jatko, sanoin toisen kerran ja samantien oli kymmenen kynttä Joonan pankkia pitelevissä käsissä. Sama sattui koirien kans satoja kertoja, mä kielsin kerran, tyypit ei kuunnellu ja toisella kertaa niillä oli piikkihansikkaat naamassa. Kissatko ei ymmärrä puhetta?
Rölli oli myös kova poika juttelemaan.. Joka ilta käytiin keskustelu: Mitä Rölli? Krauuuu..  Nälkä? Hrrrr! Että ruokaa pitäs olla? Mjau!
Myöskin joka aamu Rölli toivotti huomenet, Hurrrrrrauu!

Kun me muutettiin tänne maalle (V. 2003) kissojen väkisin sisällä pitäminen ei vaan enää onnistunut, niin ne sitten oppivat ulkoilemaan.
Ensimmäisenä keväänä Rölli katos, toukokuun 22.pvä. Sitä etittiin, haettiin, kuulutettiin..tehtiin kaikkemme kunnes luovutettiin..
Kunnes eräänä lokakuisena aamuyönä mun tullessa töistä Pölli istui portailla sanoen Krauuuu!
Tämä sama kaava onkin sitten jatkunut viime syksyyn saakka. Rölli lähti joka toukokuu ja palas syys-lokakuussa. Mihin ja miksi? Nuorena leikattu kolli..

Viime keväänä Röllin liikkuminen alkoi olla niin kankeaa, että päätettiin koko perheen voimin ettei Rölliä päästetä ulos, ettei se vaan lähtisi retkelleen. Niin se vaan onnistui jostain livahtamaan toukokuun lopulla ja sinne meni. Ja sitä etittiin, voi luoja sitä haettiin! Joona valjasti luokkakaverinsakkin ettimään kissaa pitkin peltoja ja mettiä mutta tuloksetta..
Jokunen viikko tästä eteenpäin meillä "vietettiin Röllin hautajaisia". Kerroin lapsille, että se on mennyt, viettiensä viemänä mutta ei sen kunto kestä selvitä saati palata tuolta.. Rölliä ei enää oo :(

Itkut itkettiin ja salaa ruumista haudattavaksi kateltiin, turhaan.. Kunnes syyskuussa meijän ollessa leppävirralle Tepe soittaa että Rölli on tuossa pihalla! Kovasti mä epäilin mutta kyllä, Hra Rölli se vaan oli! Ihan oma panta numeroineen kaikkineen kaulassa.
Kovasti oli heppu laihtunu reissullaan mutta muuten oma ittensä.
Kankea se oli, kankeampi ku lähtiissään mutta muuten kovasti pirteä ja elämän haluinen. Hitto mä en ymmärrä miten se tuolla kesän pärjäs!

Alkutalvesta Röllin askel lyhentyi huomattavasti. Kohta se ei enää päässyt hyppäämään.. Kaikki tapahtui tosi nopeasti. Ruoka kuitenkin maistui ja Hra jaksoi jutella. Sanoinki muutamaan kertaan että ens kesänä Rölli ei enää reissaa..
Tiistaina Rölli oli pissannut alleen, keskiviikkona se ei enää päässyt ylös makuultaan. Meidän oli aika luovuttaa :(

Rölli alotti nyt ikuisuuden mittaisen vaelluksen. Kyllä se vielä löytyy. Jostain. Joskus.

 

Mä oon varmaan ostanu liikaa koiria, ku oon sisäistäny sellasen asian että koirat on.. ööö...koiria? Ne myydään pentuina ja niistä kasvaa aikusia, jos hyvä tuuri käy. Se mitä siinä välissä tapahtuu on semmonen asia mihin se koiran myyjä ei kamalasti pysty vaikuttamaan. Mun mielestä. Ei mun mielestä resusta koirasta voi syyllistää ketn, kaikista vähiten kasvattajaa. (siis nyt puhun kasvattajista, oikeista sellasista jotka tekee jalostusvalintansa harkiten). Paska mäihä ja se voi sattua kenen kohalle tahansa.
Nyt tuntuu vaan olevan muotia ostaa rekku ja kun siinä todetaan pieniki "vika", niin ollaan käsiojossa kasvattajalle. HipHei ja hurraa.
Samaan hengenvetoon hoetaan, että koira ei oo esine...

Mulla on täsä mökisä usiampi rekku joka on ostettu täysin jalostuskelvollisina yksilöinä, montako niistä loppupeleissä on semmosta? No perkele nolla, pyöreä 0. Syystä tai toisesta. Kuka korvaa?
Pirusta pitäs tulla elämää kovempi kisakampe lajiin ku lajiin. Mutta hei, sillä on Deen lonkat. Lepoon tai hautaan kai tuommonen? Kuka korvaa?
Ajurinki piti olla satavarma kampe, no ajaahan se. Mutta se ei lähe ulos ku kesällä. Kuka korvaa?
No, nyt keskitetään kaikki toivo Kaivoon. Kankkulan kaivoon just.
Perkele. Kun mä ostan koiran, niin mä ostan koiran. Yritän käyttää omaa järkeäni ja katella lupaavan yhistelmän. Jos hyvin käy niin saan pennun siitä yhistelmästä mistä haluan (ja miksi sen ostasin siitä mistä en halua?). Siinä vaiheessa ku oon valintani tehny ja kasvattajalta suostumuksen pennun myyntiin saanu niin loppu on herran haltuun. (Poikkeuksia lukuunottamatta, kasvattajan korvausvelvollisuus on jees joissakin asioissa, mutta rajansa kaikella). Jos koira kasvaa vinoon niin vitunko teet, ei siitä voi syyttää ainakaan kasvattajaa.

Kauhia ku meinaa alakaa ärsyttää. pittää äkkiä lakata kirjottamasta, ku ei mulla ollu mitn asiaakaan.

 

Kaivoki kävi "reenimässä". Kovasti tyytyväinen on pakko olla pieneen huutolaislapseenki. Kaivo tutustu eka kertaa eläissään portaisiin, no ei mitn ongelmaa. Kaivo tutustu eka kertaa sisätiloihin jossa on vieras koira. Se ei ees huutanu. Kaivo seuras kovasti ja antaumuksella, tuli sivulle ja meni maahan. Kaivo oli kyllä oikeesti fiksusti!

Ny se tietää sitten aktiivista reenaamista ku ei oo enää tekosyitä ilmojenkaan suhteen